Kauppalan ja maalaiskunnan rajapyykki (kuvan voi klikata suuremmaksi).

Kaupunki

Toisen maailmansodan jälkeen yhteiskunnallinen kehitys Suomessa oli ripeää. Muuttoliike maalta kaupunkeihin lisääntyi voimakkaasti ja samalla lisääntyivät valtion ja kunnan tehtävät. Pienissä kunnissa taloudellinen ja väestöllinen pohja kävivät riittämättömiksi tehtävistä selviytymiselle. Näin tapahtui myös Nurmeksessa.

Nurmeksen maalaiskunnan ja Nurmeksen kauppalan yhdistäminen oli esillä ensimmäistä kertaa jo 1950-luvulla, kun muutamat porokyläläiset ehdottivat Porokylän liittämistä kauppalaan. Kauppalassa ehdotusta sai jonkinlaista vastakaikua, mutta maalaiskunnan puolella ehdotus herätti tiukkaa vastustusta: käytännössä hanke olisi merkinnyt maalaiskunnan toimintaedellytysten loppumista. Hanke hylättiin myös valtion hallintoelimissä.

Vuonna 1952 kauppalan taajaman ulkopuoliset alueet liitettiin maalaiskuntaan, vaikka maalaiskunnassa hanketta vastustettiin taloudellisista syistä.

Kuntaliitokset tulivat laajasti julkiseen keskusteluun 1960-luvulla valtion pienkuntakomitean mietinnön julkistamisen jälkeen. Nurmeksen maalaiskunnan valtuustossa liitosajatus otettiin esille keväällä 1965. Maalasikunnan ja kauppalan yhdistäminen nähtiin tärkeänä koko Ylä-Karjalan kehittämiselle.

Vaikka kuntien välisen yhteistoiminnan kehittäminen nähtiin tärkeänä, aluksi kauppala vastusti kuntaliitosta jyrkästi. Suurimmat esteet nähtiin taloudellisella sektorilla, sillä kauppalan mielestä yhdistymisen seurauksena olisi menetetty liian paljon valtionapuja. Niinpä kauppala halusikin odottaa valmisteilla olleiden, uusien valtionapuja koskevien lakien voimaan tulemista.

Maalaiskunnassa kuntaliitosta kannatettiin lähes yksimielisesti. Kesäkuussa 1967 maalaiskunnan valtuuston puheenjohtajan johdolla jätettiin valtioneuvostolle anomus maalaiskunnan liittämisestä kauppalaan. Kauppalassa anomusta kuitenkin pidettiin hätiköitynä, joten ei ollutkaan ihme, ettei sisäasiainministeriö antanut asiaan vastausta.

1970-luvulla myös kauppalassa yleinen mielipide kääntyi kuntaliitokselle myötämieliseksi. Valtionapujärjestelmän muutos ja peruskoulu-uudistus toimivat yhdistymiselle lopullisena sysäyksenä, sillä näin kuntaliitokselta katosivat taloudelliset rasitteet. Ratkaisevat neuvottelut käytiin syksyllä 1971.

Kahden rinnakkaisen kuntaorganisaation nähtiin olevan este Ylä-Karjalan kehitykselle. Kunnallishallinnolle toivottiin laajempaa väestöpohjaa, virheinvestoinneista rakennushankkeissa haluttiin eroon, teollisuustoiminnan toivottiin lisääntyvän ja muuttoliikkeen ajateltiin vähenevän.

Kuntaliitosanomus jätettiin sisäasiainministeriölle tammikuussa 1972. Valtioneuvoston vastaus saatiin nopeasti, joten maalaiskunta liitettiin kauppalaan vuoden 1973 alusta. Kauppalasta tuli kaupunki 1.1.1974.