Kauppalan asemakaava (kuvan voi klikata suuremmaksi).

Kulttuuriympäristö

Nurmeksen kauppala perustettiin v.1876 Nurmesjärven ja Pielisen välissä olevalle soraharjulle. Asemakaava valmistui v.1879. Sen oli laatinut Ferdinand Öhmanin piirustusten pohjalta Julius Basilier. Tämä alue sekä Pappilansuoran itäpuolella oleva, Kuhmontielle ulottuva Kirkkoharju on Museoviraston inventoinnissa merkitty Nurmeksen vanhan kauppalan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi (RKY 2009).

Vanhojen, säilyneiden puutalokaupunkien joukossa Nurmeksen vanha kauppala on yksi parhaiten ilmeensä säilyttäneistä alueista.  Harjun luoteisosassa, Rajakadun ja Harjukadun välisellä alueella sijaitsee yhtenäisesti rakennettu, kaupunkimainen, alun perin käsityöläisten asuinalueeksi rakentunut puutaloalue, Puu-Nurmes. Vanhan ja hyvin säilyneen rakennuskannan sekä luonnonkauniin sijainnin perusteella alue on erittäin arvokas.   Alueen erityisluonne asettaa vaatimuksia uudis- ja korjausrakentamiselle. Voimassa oleva asemakaava pyrkii suojelemaan rakennuksia.

Toinen merkittävä Nurmeksen RKY-alue, rautatieasema-alue, sijaitsee vanhan kauppalan alueen sisällä.  Jugend-sävyistä rautatiearkkitehtuuria edustavat asemarakennus, asemapäällikön talo, tavaramakasiini ja veturitalli ovat valmistuneet rautatiehallituksen arkkitehdin Thure Hellströmin suunnittelemina vuonna 1910 juuri ennen Joensuun ja Nurmeksen välisen liikenteen alkamista v.1911. Aseman kaksoisvahtitupa ja asuinkasarmi ovat vuodelta 1927, jolloin Nurmeksesta avautui jatkoyhteys Kontiomäelle.

Kolmas Nurmeksen RKY-alue sijaitsee Ylikylässä. Ylikylä on vanha rantakylä, jonka tilojen sijainti periytyy 1600-luvulta. Talonpoikainen rakentaminen ja kylärakenne ovat täällä säilyneet hyvin. Ylikylän maisemalle luonteenomaisia ovat laajat rinnepeltoaukeamat ja polveileva vesistö. Asutus on sijoittunut vesistöjen molemmin puolin muodostaen kaksi nauhamaista ryhmittymää kylätien varteen. Ylikylästä on tehty runsaasti esihistoriallisia löytöjä.

Vinkkejä ja linkkejä

Suomen rakennuskanta on varsin nuorta. Yli sata vuotta vanhoja rakennuksia on kaikesta rakennuskannasta alle kaksi prosenttia. Niistä suurin osa on rakennettu 1800-1900-lukujen vaihteessa. Jälleenrakennuskauden vilkas uudisrakentaminen mukaan lukien ennen vuotta 1960 rakennettuja taloja on vain noin 20 prosenttia. Loput 80 % maamme rakennuksista edustaa uutta, modernia rakennuskantaa.

Vanhassa talossa asuminen ei tarkoita asumista museossa, vaan kodissa rakennuksen ehdoilla. Usein vanhan talon "hengittävyys" mielletään talon vetoisuudeksi. Hengittävyydellä kuitenkin tarkoitetaan rakennetta, joka pystyy siirtämään kaasumaisessa muodossa olevia molekyylejä rakenteen läpi vahingoittamatta rakennetta. Luonnonmukaiset materiaalit toimivat kosteutta tasaavana rakenteena. Tämä yhdessä oikeanlaisen ilmatiivistyksen kanssa luo miellyttävän ja vedottoman asumismukavuuden vanhassa hirsirakennuksessa.

Rakennuksen korjaus- ja muutostöillä pyritään säilyttämään rakennus asuinkuntoisena ja lisäämään asumismukavuutta. Vanhojen rakennusten kunnostukseen on olemassa useita oppaita, mutta yksiselitteistä ohjeistusta ei ole, sillä jokainen rakennus on yksilö. Hyvin suunniteltu kunnostustyö on jo puliksi tehty, kun taas huonosti suunniteltu tai täysin suunnittelematon korjausrakentaminen saattaa aiheuttaa enemmän harmia kuin hyötyä. Suunnittelutyössä on otettava huomioon myös se, miten rakennuksen alkuperäinen tyyli, arvokkuus ja ilme saadaan säilytettyä. Lisäksi materiaalivalinnoilla ja korjausmenetelmillä on suuri merkitys rakenteiden säilyvyyden ja toimivuuden kannalta.

Kun ryhdytään kunnostamaan vanhaa taloa on syytä miettiä, miksi sitä täytyy korjata: onko olemassa vaurio, jonka aiheuttaja täytyy poistaa ja rakenne kunnostaa, vai tehdäänkö kunnostus energiataloudellisin perustein? Talon omistaja voi vaikuttaa energiankulutukseen muuttamalla omia käyttötottumuksiaan. On syytä myös pohtia, tuovatko energiaa säästävät laitteet konkreettista säästöä. Ikkunan avaaminen tuuletusta varten aiheuttaa hetkellisen vedontunteen ja lämpöä menee hetken ajan "harakoille", mutta ilmanvaihtoon tarkoitetut laitteet käyttävät energiaa koko ajan. Jatkuva pieni tuulenvire aiheuttaa sen, että huonelämpötilaa nostetaan hieman tavallista korkeammaksi. Näitä ja monia muitakin asioita on syytä pohtia tarkasti ennen kunnostusprojektiin ryhtymistä.

Nurmeksen museon rakennuskonservaattori tarjoaa neuvontaa ja opastusta vanhojen rakennusten kunnostamiseen liittyen, olipa kyse sitten asuinrakennuksesta tai riihestä.

►  Entistämisavustus – Museovirasto

►  Avustus rakennusperinnön ja kulttuuriympäristön hoitoon -  Ympäristöhallinto

►  Ohjeistusta korjausrakentamiseen - Ympäristöhallinto

►  Maisemat, perinnemaisemat ja kulttuuriympäristöt - Ympäristöhallinto

►  Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt –  Museoviraston inventointi

►  Korjauskortisto – Museovirasto

►  Vanhan talon henki – Opas vanhojen rakennusten kunnostajalle

►  Hyvä tästä tulee – Perinnerakennusmestarin parhaat vinkit opaskirja

►  Rakennusperintö.fi – Ympäristöministeriön, Museoviraston, ym. tuottamat  sivut

►  Kulttuuriympäristö rekisteriportaali – Museovirasto