1928 valmistunut Porokylän kansakoulu (kuvan voi klikata suuremmaksi).

Maalaiskunta

Kirkonkylä alkoi muodostua Nurmeksen keskukseksi 1800-luvun alussa. Kruunun, seurakunnan ja pitäjän hallintohenkilöstö asettuivat asumaan kirkonkylään ja sinne rakennettiin myös maantiet: Lieksasta vuonna 1800, Kuopiosta 1820-luvulla, Kajaanista vuonna 1831 ja Juuan kautta Joensuusta vuonna 1839. Vesiliikennekin parani huomattavasti 1840-luvulla, kun Pielisjoen perkaaminen aloitettiin.

Todellisen sysäyksen kirkonkylän kasvulle antoi maakaupan vapauttaminen vuonna 1859, sillä välittömästi tämän jälkeen alueelle alkoi muuttaa kauppiaita ja käsityöläisiä. Niinpä 1870-luvulle tultaessa kylässä oli 11 maakauppiasta ja 10 käsityöläistä. He olivat vuokranneet liikehuoneistojen ja työverstaiden rakennuspaikoiksi tontteja ja jokainen oli rakentanut tontilleen miten tahtoi.

Näin Isonpappilan ja Tuupalanmäen seuduille kohosi maalaiskunnan taajama, joka 1880-luvulla käsitti 38 taloa. Heinäkuussa 1891 Lapinsärkällä sijainneen kirkon kellotapulista alkoi räjähdysmäinen palo, joka tuhosi tiheästi ja vailla järjestystä rakennetun yhdyskunnan. Vain muutama rakennus säilyi, muuten koko kylä paloi poroksi. Kirkonkylä nimettiin Porokyläksi ja kylää ennen paloa alettiin kutsua nimellä Vanhakylä.

Kirkonkylän palo ei kuitenkaan merkinnyt sille kuoliniskua. Vaikka monet siirtyivät kauppalaan, rakentajia riitti myös kirkonkylään. Tulipalo ei kuitenkaan opettanut mitään, vaan rakentaminen jatkui epäjärjestyksessä. Näin Porokylästä kehittyi 1900-luvun alussa samanlainen taajama kuin ennen paloa. Kylässä oli edelleen runsaasti käsityöläisiä ja sinne sijoittuivat myös osuusmeijeri ja osuuskauppa. Teollisuustoiminta yleistyi, kun Pohjoispäähän ja Laamilaan perustettiin tiilitehtaat. Ratayhteys Porokylään avattiin vuonna 1929.

Maalaiskunnan virastot, poliisivankila, pappilat, kansakoulu, meijeri, kauppaliikkeet, verstaat, varastot ja hautausmaa sijaitsivat Porokylässä sekavasti rakennettuna. Sekasortoisuus johti siihen, että lääninhallitus asetti Porokylän vuonna 1935 rakennuskieltoon, joka oli voimassa lähes viisitoista vuotta. Rakentamisjärjestyksen määrännyt rakennussuunnitelma vahvistettiin vasta joulukuussa 1948. Tämän jälkeen rakentaminen ei jatkunut enää villinä.

Nurmeksen maalaiskunnan ensimmäinen Porokylän ulkopuolinen asutustaajama perustettiin Hyvärilään vuonna 1950. Seuraava asutusalue muodostettiin Lehtovaaraan. 1960-luvulla kunta lunasti Laamilan alueen tonttimaaksi ja neljäntenä asuinalueena myytiin tontteja Kyöpelin alueelta. Lisäksi Tuupalasta ja Lapinsärkältä hankittiin maata kerrostalotonteiksi.

Kunnan rakennustoiminta painottui aluksi kansakoulujen rakentamiseen. Myös terveydenhuolto vaati investointeja: kunnalliskoti, synnytyslaitos, lastenkoti, terveystalo ja lääkärientalo rakennettiin 1950-luvun loppuun mennessä. Kunnalliseen rakentamiseen kuuluivat myös kirjastotalon, paloaseman ja lukuisten urheilukenttien rakentaminen.

1970-luvun alussa useille maalaiskunnan rakennuksille jouduttiin etsimään uusi käyttötarkoitus.