Markkinayleisöä Karjalankadulla n. v. 1919 (kuvan voi klikata suuremmaksi).

Markkinaelämää

Markkinat ovat ulkoilmassa pidettävä kaupankäyntitapahtuma. Markkinat olivat aikoinaan hyvin tärkeä tapahtuma paikkakunnalla. Markkinoita pidettiin aluksi kirkonkylässä, mutta kauppalan perustamisen jälkeen niitä yritettiin siirtää kauppalan puolella pidettäviksi.

Kirkonkyläläiset olivat eri mieltä, mutta kauppalalaisten valitettua senaattiin saatiin markkinat siirrettyä pidettäviksi kauppalan puolelle.  Ne järjestettiin Nurmeksessa joulukuun toisella tai kolmannella viikolla aina vuoteen 1910 asti, jolloin huomattiin, että samoihin aikoihin järjestettävät Joensuun markkinat haittasivat pahasti Nurmeksen markkinoiden menestystä. Markkinat siirrettiin joulukuun 7-8. päiviksi, jolloin ne ajoittuivat keskenään kilpailevien Kajaanin ja Joensuun markkinoiden väliin. Markkinoiden aikaan järjestettiin myös muita tapahtumia, kuten iltamia, sillä väkeä oli runsaasti liikkeellä, kun maaseudulla asujat tulivat kauppalaan ja kirkonkylälle markkinoille. Markkinamiehiä tuli Vienan puolelta Miinoasta saakka, jos vain keli oli suotuisa. Miinoasta tuotiin muun muassa porontaljoja.

Markkinat aloitettiin julkisella kuulutuksella markkinapäiväaamuna.  Poliisi kulki katua korkean rummun kanssa, pysähtyi risteyksissä ja rummutti rumpua sekä luki sen jälkeen juhlallisesti kuuluvalla äänellä tiedonannon, että nyt on markkinat avattu ja kauppa saa alkaa. Tämä oli hyvin mielenkiintoinen toimitus, ja ihmiset juoksivat katsomaan ja kuulemaan julistusta, jossa oli sitä paitsi määräyksiä yleisestä järjestyksestä ja käyttäytymisestä.

Markkinoilla olivat tärkeimmällä sijalla voi, liha, nahka, linnut, jänikset ja hevoset. Hevoskauppaa pidettiin järven jäällä. Hevosia koeajettiin pitkin kauppalan katuja. Tästä oli se hyöty, että edestakaisin ravaavat hevoset tallasivat kauppalan kadut koviksi ja tasaisiksi, ja näin säästyi kauppalan lapiomiehiltä lumenluonnin vaiva.  Myös venäläistä saippuaa, hamppua ja Juantehtaan rautatuotteita oli kaupan. Jauhoja kaupattiin eniten. Myös pikkurihkamaa oli myytävänä, kuten markkinameininkiin kuuluu.  Tavara- ja eläinkaupan ohella oli markkinoilla tietenkin myös ilonpitoa. Niinpä eräs Säilä –niminen mies tyttärensä kanssa piti näytäntöjä ja tanssipaikkaa milloin missäkin vuokraamassaan huoneessa. Huvipaikka sai nimen Säylänsauna, jossa näytettiin suurennuslasien läpi öljyväripainokuvia (etupäässä sotakuvia), jonkinlaista nukketeatteria, nuorallakävelyä ym. Pääasia oli kumminkin tanssi, jossa tanssittiin turkki päällä ja sitten ulkona pakkasessa jäähyteltiin. "Ei se tanssin tanssi, vaan se jäähyttely", oli sanontatapana. Ukko-Säilä kantoi ovella sisäänpääsyrahaa ja "Säylän Manda" näytteli kuvia ja nukketeatteria. Karppinen, Valtimolta kotoisin, myöhemmin Mandan mies, käveli nuoralla. Markkinoilla myytiin tavaraa, paitsi kauppiaat kaupoistaan, niin myös kotsuista eli pienistä kauppakojuista sekä teltoista. Joissakin teltoissa savusivat kamiinat. Myös suoraan rekikuormasta tai vasuista tehtiin kauppaa.