Vasemmalla limonaditehtailija Vilhelmiina Kauppinen, taustalla Taimi Pellikka ja Anna Kilpeläinen pullottavat limonadia
Miina Kauppisen limonaditehtaan pullottamossa. 1930-luku.

Miina Kauppinen

Vilhelmiina Kauppinen, omaa sukuaan Mäkäräinen (1883-1963)  oli ammatiltaan limonaditehtailija ja liikkeenharjoittaja, joka piti kaiken muun liiketoimintansa ohella myös yleistä saunaa. Kauppisen sauna ja limonaditehdas sijaitsivat Työväenkadun ja Nurmeksenkadun kulmassa. Sauna oli betoniseinäinen ja aikalaiskertomusten mukaan "jotenkin hikinen". Saunassa oli erikseen herrasväen puoli, jossa oli omat pukuhuoneet, ja rahvaan puoli. Naiset kylpivät erikseen ja miehet omassa sakissaan, Miina istui eteisessä ja rahasti. Saippuan ja pyyhkeen saattoi saada eri maksusta, mikäli omat eivät olleet mukana. Vuokrattavat pyyhkeet olivat lipeässä valkoisiksi keitettyjä.

Limonaditehtaan ja saunan vesi otettiin palosolassa sijainneesta lähteestä, jota kutsuttiin Kauppisen kaivoksi, koska Miina hallitsi sitä. Tuosta lähteestä kannettiin vettä rukoushuoneelle ja tulliportille saakka. Perjantaisin ja lauantaisin uhkasi vesipula, sillä saunotus alkoi iltapäivällä kello kahden aikoihin ja Miina meni aamukolmelta pumppaamaan vettä saunaansa varten.

Aino Vartiainen kertoo: " kävimme joskus Miina Kauppisen limonaditehtaassa, saimme sieltä maistiaisia. Hänen valmistamansa limonadia oli kaupoissa myytävänä. Ne olivat etiketeillä varustetuissa pulloissa: portteria, punaista limonadia ja sitruunasoodaa. Pulloissa oli oikeat korkit, jotka oli kiinnitetty hyvin ohuella rautalangalla, myöhemmin käyttöön tuli posliinikorkki."

Miina Kauppisen kioski Mikonsalmen sillan takana, maantien ja rautatien
välissä. 1930-luku.

Kauppalan torilla oli valkoinen kauppamökki, kioski, josta Aleksander Isaksson  (myöhemmin Itäaho) oli myynyt juotavaa ja monenlaista purtavaa ohikulkijoille vuodesta 1904 alkaen. Kioskia pitivät Aleksander Itäahon kuoleman jälkeen 1907 Aleksanderin leski Katri ja heidän poikansa Väinö Itäaho, joilta Miina Kauppinen sitten osti kioskin ja hoiti sitä 1940-luvulle saakka.  Hän omisti kioskin myös Mikonsillan takana. Limonadi kuljetettiin kioskeille hevosella. Jo aamuyöstä Miina nousi munkinpaistoon, niin että tuoreet munkit olivat myytävinä kioskeilla jo kuuden aikaan aamulla. Sillantauskioskilla kauppa kävi hyvin varsinkin uittoaikaan.

Miina oli naimisissa kolme kertaa, ja hänellä oli kolme poikaa ja tytär.