Oikealla Onni Meriläinen (kuvan voi klikata suuremmaksi).

Meriläisen Onni, viulunrakentaja

Taustaa

Vuonna 1994 Nurmeksen kaupunginkirjasto ja Nurmeksen kaupunginmuseo vastaanottivat eläkkeellä olevan, soitinrakennusta vuodesta 1977 harrastaneen nurmekselaisen rakennusmestari Onni Meriläisen (s. 1920, k.2000) lahjoituksen. Kirjaston saama lahjoitus koostuu pääasiassa jousisoittimia käsittelevistä kirjoista ja lehdistä sekä soitinrakennuksessa käytettävistä työpiirustuksista. Materiaali on lahjoittajan toivomuksen mukaisesti lainattavissa. Museo sai lahjoituksen yhteydessä huomattavan määrän soitinrakennuksessa käytettäviä työvälineitä, työkaluja, soitinkaavoja, viulunosia ym. materiaalia.

Pojan haave…

Ensimmäisen viulunsa Onni Meriläinen teki vuonna 1935.
"Poikasena haaveilin viulusta ja viulunsoitosta. Kotona tätä haaveilua sanottiin ´Onnin vouhotukseksi´. Eräänä päivänä taitoin metrimitan taskuuni ja hiihtelin kansanpelimannina tunnetun Eljas Rautiaisen luokse viulunsoittoa kuulemaan. Kun pelimannin silmä vältti, niin mittasin viulun pituuden peränupista kaulanpäähän. Kotiin tultuani otin Fazerin soitinhinnaston ja ruudutin siinä olevan viulun kuvan 1mm:n ruutuihin. Sen jälkeen vertasin ottamani viulun pituutta millimetreihin ja piirsin valkoiselle käärepaperille suhteessa oikean kokoisen ruudukon, johon sitten piirsin suurennetun viulun muodon."
Valmistamansa mallipaperin avulla Onni-poika sitten salaa halkovajassa rakensi ensimmäisen viulunsa pakkasen kipristellessä sormenpäissä. Tylsät työvälineet löytyivät vajan hämärässä: kirves, jännesaha, puupora, taltta, puukko ja höylä. Ainoat terävät työkalut olivat lasinpalasia, joilla pikkuinen viulunrakentajamme suoritti pintatyöt. Viulu valmistui ja soitonopettelu saattoi alkaa.

Tämän ensimmäisen viulun pohja, viritystapit, talla ja kielenpidin olivat koivua. Sivut, kaula ja kansi on tehty kuusesta. Viulun jäätyä käytöstä oli hiiri tehnyt siihen pesänsä. F-aukot ovat sen nakertelun tuloksena suurentuneet ja soittimen sisällä oleva äänipinna on asukin touhutessa kaatunut.

...toteutui eläkeiässä

Sota ja sitä seurannut jälleenrakennusaika sekä työkiireet antoivat soitinrakennusharrastuksen odottaa vuoroaan. Vuonna 1977 Onni Meriläinen sai Englannista viulunrakennuskirjallisuutta, ja siitä alkoi syvällinen tutustuminen ja perehtyminen soitinrakennukseen. Itseopiskelu, kurssit ja ulkomaanmatkat lisäsivät soitinrakennustietoutta. Soittaminen Lipinlahden Pelimanneissa piti aktiivisen eläkeläisen ajatukset lähellä viulua. Vuonna 1998 Onni Meriläinen lahjoitti Joensuun konservatorion haltuun rakentamansa jousisoitinperheen Pohjois-Karjalan Osuuspankkiliiton myötävaikutuksella. Soittimet ovatkin ahkerassa käytössä musiikkioppilaitoksissa eri puolilla Pohjois-Karjalaa.

Onni Meriläinen teki yli 30 jousisoittimen lisäksi mm. kanteleita, mandoliineja ja puisia puhallinsoittimia. Lisäksi hänen soitinrakennuskursseilleen on Nurmeksessa osallistunut vuosien varrella kymmeniä soitinrakennuksesta kiinnostuneita harrastajia.