P.J. Hannikainen (kuvan voi klikata suuremmaksi).

P. J . Hannikainen 1854-1924

Pekka Juhani Hannikainen oli säveltäjä, musiikkipedagogi, runoilija sekä suomalaisen koulu- ja kuorolaulun uranuurtaja. Hänen vanhempansa olivat kanttori Heikki Hannikainen ja Eeva os. Wright.

Pekka Juhani Hannikainen syntyi Nurmeksessa Rekulan tilan mailla sijainneessa mökissä. Kun Pekka oli nelivuotias, Hannikaiset ostivat Lehtovaaran tilan kappalaisen leskeltä, Johanna Carolina Hahlilta.  Maanviljelijän poikana kanttori Hannikainen oli kiinnostunut maanviljelystä, ja Lehtovaaralla alkoikin vilkas uudistustyö. Taloon hankittiin kymmenen lehmää, kaksi hevosta, lampaita, vasikoita ja sikoja. Oli piika- ja renkituvat, viisi aittaa maitohuoneineen ja jääkellareineen sekä vilja-, liha- ja vaateaitta. Tieto voimakkaasta maatalouden harjoittamisesta levisi ympäristöön ja Heikki Hannikainen sai toimia yleisenä neuvonantajana. Innokkaana isänmaanystävänä hän opetti myös luku- ja kirjoitustaitoa nurmekselaisille. Heikki Hannikaisen saavuttama luottamus teki hänestä kunnan esimiehen vuosiksi 1868-74. Tänä aikana hän ajoi tarmokkaasti kansakoulun perustamista ja aikanaan kuvernööri määräsikin koulun aloitettavaksi. Myös valtiopäivämieheksi hän ryhtyi, ja paneutui innokkaasti Pielisen kanavointiin tavoitteenaan vilkas laivaliikenne. Heikki Hannikainen kuoli vuonna 1874 Inkerin matkalla saamaansa keuhkokuumeeseen. Hän ehti asua Lehtovaaran taloa 20 vuotta, ja hänen jälkeensä jäi taloon tytär Aina sekä vävy, opettaja ja pankinjohtaja Juho Pitkänen. Lapset Pekka, Ida ja Edla olivat jo maailmalla. Aina ja Juho Pitkänen myivät Lehtovaaran kansakouluksi v.1920.

Ylioppilaaksi tultuaan Pekka Juhani toimi innolla laulajana mieskuoroissa ja soittajana Akateemisessa Orkesterissa. Hänen runojaan julkaistiin ylioppilasalbumeissa ja hän suomensi useita laulutekstejä ja romaaneja. Hän osallistui myös tutkimusmatkoihin eri puolille Karjalaa kooten kansatieteellistä esineistöä sekä kansansävelmiä. V. 1882 suomenkieliset ylioppilaat perustivat oman suomenkielisen kuoronsa, Ylioppilaskunnan Laulajat, jonka ensimmäisenä johtajana toimi P.J. Hannikainen.

Valmistuttuaan filosofian kandidaatiksi P.J. Hannikainen toimi laulun, matematiikan ja suomen kielen opettajana Helsingin suomalaisessa alkeisopistossa ja myöhemmin sanomalehti Uuden Suomettaren musiikki- ja teatteriarvostelijana.

Varsinaisen elämäntyönsä P.J. Hannikainen suoritti Jyväskylän seminaarissa musiikkilehtorin virassa. Heti tultuaan hän perusti ensimmäisen suomalaisen musiikkiaikakauslehden Säveleitä. Koulujen laulunopetusta varten hän toimitti Sirkkuset -lauluvihkoa.

P.J. Hannikainen johti monia kuoroja, mm. perustamaansa mieskuoroa Sirkat sekä Jyväskylän amatööriorkesteria. Monien laulujuhlien johtajuus uskottiin hänen harteilleen.

Pekka Juhani solmi avioliiton Alli Nikanderin kanssa, joka oli musiikinopettaja, Vaput -naiskuoron perustaja ja Helsingin ylioppilasseminaarin soitonopettaja. Perheeseen syntyi kuusi lasta  - yksi tytär ja viisi poikaa. Tytär nimeltään Toini kuoli kolmivuotiaana tulirokkoon. Pojat Lauri, Ilmari, Tauno, Arvo ja Väinö jatkoivat vanhempiensa jalanjälkiä musiikin parissa.

P.J. Hannikaisen sävellystyö oli laaja. Sävellyksiä on kaikkiaan 250 ja ne ovat enimmäkseen kuoro- ja koululauluja. Hänen sävellyksiään ovat mm. Karjalaisten laulu, Terve Pohjolan maa, Kevätsointuja, Paimenen pyhä, Pyhäaamun rauha ja Oravan pesä.

P.J. Hannikainen