Väkeä työväentalon edustalla, 1920-luku (kuvan voi klikata suuremmaksi).

Nurmeksen työväenyhdistys ja VPK

Nurmeksen Sos.dem. työväenyhdistyksen perustaminen

Kesäkuussa v.1904 tapahtuneen Bobrikoffin murhan jälkeen alkoi venäläinen santarmivalta hiukan höllentää otettaan. Suomen Työväenpuolueen toimikunta lähetti agitaattoreita eri puolille Suomea. Nurmekseen saapui tällaisena lähettinä Veli Vatanen. Hän sai yhdessä paikkakunnan valveutuneimpien työläisten kanssa aikaan sen, että 2. päivänä lokakuuta v.1905 pidettiin teurastaja Antti Turusen talossa kauppalassa Nurmeksen Työväenyhdistyksen perustava kokous. Yhdistykseen liittyi heti noin viisikymmentä jäsentä, ensimmäisenä heistä Otto Karellberg. Jäsenluettelossa oli alkuun myös muiden alojen kuin työväestön edustajia, heistä mainittakoon maanviljelijä, maamieskoulun johtaja Olli Heikura sekä hänen vaimonsa Anna Heikura, kauppiaan poika Aleksi Ipatoff, konstaapeli ja kauppalan järjestysmies Selim Berghem (joka sittemmin muutti nimensä Vihtori Vuoristoksi), opettaja Leo Söderström ja kauppias Herman Tuhkunen. Maalari Efraim Kronqvist liittyi toimintaan mukaan numerolla 77. Kronqvist valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Hänestä tuli myöhemmin kansanedustaja, ja jo Nurmeksen kauppalassa vaikuttaessaan hän oli monessa mukana oleva puuhamies. Työväenyhdistyksessä jäseninä oli suurimmaksi osaksi itsenäisiä käsityöläisiä kuten suutari Kalle Björn, räätäli Esko Piiroinen, satulaseppä Heikki Turunen, seppä Pekka Kettunen, leipurit Emil Karjalainen ja Anton Stenius sekä muurari Kalle Kärki, puuttuihan paikkakunnalta teollisuus ja sen myötä teollisuustyöväestö lähes kokonaan Kuokkastenkosken ruukkilaisia lukuunottamatta. Lokakuun lopussa oli jäseniä 101 ja marraskuun lopussa jo 253. Seuraavana vuonna jäsenmäärä kasvoi edelleen, ja vuoden 1906 lopussa se oli 264. Pienimmillään oli jäsenmäärä v.1916, jolloin yhdistyksen jäsenluetteloissa oli ainoastaan kolme jäsentä. Todellisuudessa jäsenmäärä oli siinä kolmisenkymmentä, sillä muutama vuosi aikaisemmin liittyi yhdistyksen alaosastoksi Sos.dem. Nuoriso-osaston Voimistelu – ja Urheiluseura Tarmo jäsenineen, mutta heitä ei ollut merkitty yhdistyksen jäsenluetteloon, vaan heistä suoritettiin puoluevero Tarmon jäsenluettelon perusteella suoraan yhdistyksen rahastoon. Vuonna 1917 alkoi jälleen nousukausi, ja yhdistyksen jäsenmäärä kohosi lähemmäs sataan. 1930-luvulla vallinneen pula-ajan johdosta laski taas jäsenmäärä huomattavasti. Niinpä esim. v.1935, jolloin yhdistys vietti 30-vuotisjuhlaansa, oli yhdistyksessä ainoastaan 14 maksanutta jäsentä sekä heidän lisäkseen yhdistyksen kunniajäsenet.

Työväentalo

Työväenyhdistys tähtäsi alusta alkaen oman talon saamiseen toiminnan keskukseksi. V.1908 ostettiin talo Kirkkokadun alkupäästä, Kötsinmäen päältä, kauppalan ja Porokylän välisen Yläportin lähettyviltä. Tässä puuseppä Pekka Lapilta 4000 markalla ostetussa talossa pidettiin kokoukset ja muita pienempiä kokoontumisia, kun taas ne iltamat, joissa oli tarjolla myös teatteriesityksiä, vietettiin kauppalantalolla. Osa talon ostoon tarvituista varoista kerättiin arpajaisia järjestämällä, osa rahoitettiin kauppias Niilo Timoselta saadulla lainalla. Nurmesjärven Seurasaareen rakennettiin huvimaja, jossa vietettiin kesäjuhlia ja jossa säilytettiin yhdistyksen ja sen osastojen lippuja. Kerran tehtiin majaan murto ja liput varastettiin ilmeisesti ilkivaltatarkoituksessa.

Talo kävi kuitenkin liian pieneksi yhdistyksen toiminnan kasvaessa, ja niinpä 13.8.1919 ostettiin talo kauppias V.A. Ipatoffilta Rajakadun varrelta 45 000 markan kauppahintaan.  Talon sisällä tehtiin remonttia, ja talon yläpäähän tuli valmistui sadan neliön sali. Vahtimestarin asunnoksi jäi keittiö ja huone. Näissä tiloissa Työväenyhdistys toimi vuoden 1930 alkuun saakka, jolloin tilat jälleen tuntuivat käyneen liian ahtaiksi. Niinpä sitten rakennutettiin lisää, yläpään jatkoksi tehtiin tilava näyttämö ja pihan puolelle eteistilat sekä pukuhuone, ja vahtimestarin asunnon tilatkin uudistettiin. Sos.dem. Naisjaosto, Nuoriso-osasto, Nuoret Kotkat, Voimistelu- ja Urheiluseura Tarmo kokoontuivat myös talon uusissa tiloissa. Eräät muutkin järjestöt pitivät työväentaloa orkestereidensa ja näytelmäkerhojensa harjoituspaikkana. Sodan aikana työväentaloa käytettiin majoitushuoneistona.

Työväenyhdistyksillä oli runsaasti myös ei-poliittista toimintaa. Alusta lähtien työväenyhdistysten yhteyteen perustettiin kuoroja ja soittokuntia.  Kuoro- ja orkesteritoiminta antoi jäsenistölle mahdollisuuden musikaaliseen ilmaisuun sekä tuotti esiintyjiä työväenliikkeen tilaisuuksiin. Kansansivistystyötä pidettiin arvossa, ja yhdistyksen alkuaikoina perustettiin valistusvaliokunta, jonka toimesta koottiin oma kirjasto.

Työväenyhdistyksen huvitoimikunta perustettiin jo yhdistyksen ensimmäisenä toimintavuonna. Toimikunta oli tärkeä osa työväenyhdistyksen toimintaa, sillä sen avulla järjestettiin mielenvirkistystä ja kerättiin samalla rahaa myös yhdistyksen muuta toimintaa varten.   Huvitoimikunta kokoontui ahkerasti, toisinaan jäsentensä kotona, toisinaan työväentalolla. Kokouksesta pois jäänyt huvitoimikunnan jäsen velvoitettiin antamaan selitys poissaolostaan, ja jollei riittävän painavaa syytä ilmennyt, hänet määrättiin maksamaan sakkoa poissaolostaan.

Toimikunta järjesti monenlaista ohjelmaa: iltamia, kävelyretkiä, kulkueita ja retkiä kauppalasta syrjäkylien työväenyhdistysten luo, olihan työväenyhdistyksiä perustettu mm. Savikylään, Petäiskylään, Lipinlahteen, Lehtovaaralle ja Höljäkkään.  Kuokkastenkosken ruukille järjestettiin kävelyretki uudenvuodenpäivänä 1906. Höljäkkään ajettiin kauppalasta joulukuussa 1910 kahden hevosen vetämällä reellä. Yhdistyksen naisväki oli huolehtinut eväsruoasta, ja valaistustarpeiksi oli otettu mukaan paketillinen kynttilöitä. Perillä Höljäkän työväentalolla esitettiin näytelmäkappale Löytö-Lasi. Luonnollisesti vappukulkueitakin järjestettiin, ja niiden yhteydessä myytiin vappumerkkejä, pidettiin puheita ja järjestettiin iltamia. Ensimmäistä vappujuhlaa vietettiin v.1907 Aaro Kuokkasen talossa, ja samana vuonna vietettiin juhannusta Akkosalmen suulla sijaitsevassa Seurasaaressa, johon oli rakennettu tanssilava sekä yksinkertainen huvimaja.

Ensimmäiset iltamat pidettiin 3.11.1905 vastavalmistuneella kauppalantalolla. Yleensä iltamaohjelma alkoi tervehdyspuheella, jonka piti yhdistyksen puheenjohtaja Efraim Kronqvist. Puhetta seurasi runo tai esitelmä jostakin ajankohtaiseksi ja tärkeäksi koetusta aiheesta. Sen jälkeen näyteltiin: Kronqvist oli innokas näyttelijä, ja hänelle oli usein varattu pääosa. Esimerkiksi sunnuntaina 8.12.1905 pidettiin iltamat kauppalantalolla, ja siellä pääohjelmana nähtiin hyvin lyhyellä aikataululla harjoiteltu näytelmä Lemmennosto. Päähenkilöä, Töröpöröä, näytteli Kronqvist, Ontron osassa nähtiin Olli Turunen, Kuismaa esitti Matti Honkanen, Jehkiä Paavo Heikkinen, Marppaa Roosa Räsänen, Outia Anna Nevalainen, Houria Miina Mustonen ja Opria Hilda Wäyrynen. Eturivin istumapaikat maksoivat tuolloin markan, seuraavat 75 penniä. Seisomapaikalle pääsi 50 pennillä. Iltamissa oli myös yhteistä laulu- ja piirileikkiä. Tuloja näistä iltamista karttui 147 markkaa, ja puhvetista yhteensä 85 markkaa 25 penniä.

Näytelmäkappaleilla oli lystikkäät nimet: Yökausi lahdella, Kolme rakastunutta poliisia, Kolmen markan koneenkäyttäjä, Hetken lapsi, Syiden kirous, Toinen tai toinen naimaan, Pestauspäivä Rannanpäässä. Myös karismaattisen utopiasosialistin Matti Kurikan huvinäytelmä Ihmekös tuo sai sijansa työväenyhdistyksen esittämien näytelmien joukossa. Naamiaisiakin järjestettiin, ja niiden yhteydessä oli vuokrattavana naamiaispukuja ja peruukkeja yhdistyksen jäsenille. Iltamia järjestettiin myös ensimmäisten markkinapäivien aikana. Markkinat olivat aikoinaan hyvin tärkeä tapahtuma paikkakunnalla. Ne järjestettiin Nurmeksessa joulukuun toisella tai kolmannella viikolla aina vuoteen 1910 asti, jolloin huomattiin, että samoihin aikoihin järjestettävät Joensuun markkinat haittasivat pahasti Nurmeksen markkinoiden menestystä. Markkinat siirrettiin joulukuun 7-8. päiviksi, jolloin ne ajoittuivat keskenään kilpailevien Kajaanin ja Joensuun markkinoiden väliin.

Kaikki eivät seurojen ja yhdistysten tanssi-iltamia suinkaan hyväksyneet. Karjalattaressa nimimerkki Tiitus paheksui yleistynyttä tanssinhalua: "Haalitaan ensin kokoon alkuohjelmaksi jotain pötyä, suoritetaan se niin pian kuin mahdollista ja aletaan sitte lekkua niin että töppöset löyhkii. – Eikä tanssikaan tavallisesti enää iltamissa tanssia ole, eihän toki, sillekin on annettu uusi, valistuneen aikakauden mukainen lempinimi, karkelo. Ja iltamailmoituksen lopussa on se naula, joka huoneen väkeä täyteen vetää: lopuksi hilpeä karkelo. Ai kun tuntuu imelältä!"

Nurmeksen Työväenyhdistyksen soittokunta

Nurmeksen Työväenyhdistyksen soittokunta perustettiin v.1919, ja siihen liittyi väkeä myös VPK:n soittokunnan riveistä. Keskeisenä henkilönä toimi suurhiihtäjä Antti Honkanen, joka jatkoi poikineen torvisoittoharrastusta vielä 1950-luvulla. Nurmeksen ensimmäinen soittokunta perustettiin 1883, ja se harjoitteli ja esiintyi vaihtelevalla innolla 1880- ja 1890-luvuilla.

Nurmeksen VPK

Nurmeksen VPK aloitti toimintansa syksyllä 1912, jolloin sen ohjelmistoon kuului 16 kappaletta. Vappuna soittokunta herätti kauppalan väen serenadilla Kirkkokatu 16:sta sijainneen Linnoilan talon tornista käsin.

Kesällä pidettiin ulkoilmakonsertteja, ja menestyksekkäitä iltamiakin vietettiin. Kansalaissodan aikana kauppalassa toimineelle harjoitusleirille perustettiin soittokunta, jota johti Elis Palander. Kymmenen vuotta myöhemmin torvet otettiin käyttöön suojeluskunnan alaisuudessa toimineelle soittokunnalle. VPK:n soittokuntaa edelsi torvisoittoyhdistys, joka perustettiin v. 1883.