Navigaatiovalikko

Ajankohtaista

angle-left Ääniä välitetyille. Santeri Rautiaisen konsertti galleria Tykossa to 11.8.2022 klo 18

Ääniä välitetyille. Santeri Rautiaisen konsertti galleria Tykossa to 11.8.2022 klo 18

Ääniä välitetyille
To 11.8.2022 klo 18 galleria Tyko, Nurmes-talo
Santeri Rautiainen, kitara

Konserttiin on vapaa pääsy!

Santeri Rautiainen on muusikko, jolle innokkuus ja analyyttisyys eivät ole toisiaan poissulkevia elementtejä. Sukupolvensa kitaristeista hän on aktiivisimpia konsertoijia, esiintyen Suomessa sekä eri puolilla Eurooppaa. Perinteeksi muodostuneiden kotimaisten kesäkiertueiden kautta hän on saavuttanut tuhansia kuulijoita ja soittanut 2000-luvun ensimmäisiä kitararesitaaleja eri paikkakunnilla.

Rautiaisen laaja ohjelmisto sisältää musiikkia 1500- luvun kielisoitinteoksista tämän päivän sävellyksiin. Hän pyrkii kartoittamaan kitaraohjelmiston vähemmälle huomiolle jääneitä mestariteoksia, kuratoiden eri yleisöilleen persoonallisia konserttikokonaisuuksia. Tällä hetkellä häntä kiehtovat periodisoittimien ja elektronisten instrumenttien tuomat mahdollisuudet oman äänen laajentamisessa.

Rautiaisen soittoa on kuultu muun muuassa Kamarikesä-, What Ever Works- ja Tampere Guitar Festival- tapahtumissa. Yhtyeitä joiden kanssa hän on työskennellyt ovat esimerkiksi Uusinta- yhtye, NYKY- ensemble sekä Kaunasin kaupunginorkesteri. Hänen työskentelyään ovat tukeneet Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto.

Santeri Rautiainen on opiskellut musiikkia monipuolisesti valmistuen maisteriksi Taideyliopiston Sibelius-Akatemialta, Alicanten yliopistolta ja Maastrichtin konservatoriolta. Lisäksi hänelle on myönnetty Diploma di Merito Sienan kesäakatemiasta. Tärkeimpiä opettajia ovat olleet Ismo Eskelinen, Carlo Marchione, Otto Tolonen, Jüdicael Perroy, Oscar Ghiglia, Andrew Lawrence-King, sekä Grigori Sokolovin pianoresitaalit.

Rautiainen haaveilee thereminin sekä kahvipaahtimen omistamisesta.

 

Ääniä välitetyille
François de Fossa (1775-1849): Fantaisie n.1 op. 5

J.S. Bach (1685-1750): Ciaccona BWV 1004 (1720)
Vicente Asencio (1908-1979): Collectici íntima (1965)
John Dowland (1563-1626): Sir John Langton’s Pavan; Sir Henry Guilforde, his Almain; Prelude P. 98; Farewell

 

Konsertin teoksista:
Ranskalaisen François de Fossan tyyli on erityisen inspiroitunut Haydnin sointimaailmasta, ja 1800- luvun kitarasäveltäjien joukosta hän erottuukin hienostuneilla äänenkuljetuksillaan ja koskettavilla tavoillaan hyödyntää harmonian jännitteitä. Fantasia op.5 on häpeilemättömän salonkiesteettistä musiikkia; adagio- jakson herkkyys ja hurmaava yllätyksellisyys johdattavat rondoon, jossa säveltäjä myös kumartaa oman aikansa espanjalaisen kitaravirtuositeetin suuntaan.

Ciaccona BWV 1004 on viimeinen osa J.S. Bachin d- mollipartitasta. Partita on osa kuuden partitan ja sonaatin kokoelmaa sooloviululle, joiden on uumoiltu olevan Bachin surutyö: säveltäjä menetti ensimmäisen vaimonsa kesällä 1720 ja kokoelma syntyi vuoden jälkipuoliskolla. Kaikista tämän kokoelman yksittäisistä osista Ciaccona on pisin, teeman variointiin perustuva tanssi. Musiikin historiassa sävellys edustaa ikonisimpia esimerkkejä rikkaasta teeman variaatiosta. Elämää suuremman, monimutkaisen polyfonian toteuttaminen soolosoittimella tuo musiikkiin kauneutta joka erityisesti kumpuaa soittimen rajoitteista ja niiden ylittämisestä.


Verrattuna eurooppalaisen musiikkielämän samanaikaisiin moderneihin ulottuvuuksiin, espanjalainen Vicente Asencio seisoo ylpeästi perinteisemmän, tonaalisen harmonian maaperällä. Sarjassa Intiimi kokoelma säveltäjän kansallisromanttiset ja impressionistiset puolet yhdistyvät barokkimusiikin käsitteeseen affekteista; affektit nähtiin järkeistettynä tapana kuvata mielentiloja sekä niihin yhdistyviä tunteita. Kuten barokkisarjassa, Tyyneys, riemu, rauha, ilo ja kiire johdattavat kuulijan polveilevalle matkalle, jossa espanjalainen kitara meditoi, tanssii ja maalailee.

Renessanssin ja barokin välimaastoon sijoittuvan luutisti-säveltäjä John Dowlandin musiikkia kuvaa hyvin adjektiivi ”melankolinen”. Alakuloisuuden lisäksi on olennaista tietää että aikalaisille melankolia merkitsi myös ajattelevaisuutta sekä äärimmäistä tarkkuutta yksityiskohtien toteuttamisessa. Dowlandin musiikissa kuuluvat kuvaavasti muusikon työn eri kontekstit. Pavan ja almain kuuluivat ajan tärkeimpien tanssien joukkoon, ja näitä tansseja Dowland omisti ystävilleen, hyväntekijöille ja aatelisille. Sosiaalisten tanssien vastapainoksi taiteilijan introvertit puolet pääsevät esiin Preludissa ja Farewell- fantasiassa, joissa mielikuvitus laulaa moniäänisen kuoron tavoin.