Päiväsi Puu-Nurmeksessa
#hyvinmeneemuttamenkööt -taas Valtimon pitäjässä
Katurin kyydissä
Maailman hauskin kesätyö
Mihin tarvitaan Nurmes-taloa?
Aurinkoinen maanantai Nurmeksessa
Tarmokasta tiistaita!
Rippikouluun tutustumassa
Kirjastoautopäivä
Reissu Valtimon pitäjään
Tiistai - Kopin museo
Tervetuloa kesäsomettajien mukaan
Nurmes-talon muuttokuulumisia osa 2
Nurmes-talon muuttokuulumisia osa 1
Joulumusiikista kohti satavuotiasta Suomea
Nurmeksen lahjoja maailmalle
Ennen ja jälkeen
Elämä on oopperan arvoinen
Ingrid, Amy, Paula & Mira ja maailman äidit
Blogit
Joulumusiikista kohti satavuotiasta Suomea
Tähän mennessä Joulumusiikissa on kuljettu showsta showhun. Ensimmäisen adventin aattona aloitettiin PielisAreenalla Jean S:n ja Essi Hellénin tarjoamilla pikkujoulutahdeilla. Yleisömäärä ja positiivinen palaute yllätti meidät järjestäjät – Nuoriso- ja matkailukeskus Hyvärilä Oy ja Nurmeksen Joulumusiikki – aivan totaalisesti. Jatkoa on tulossa, kunhan päästään pikkujoulukauteen 2017.
Eilen oli vuorossa se toinen Joulumusiikin show, kun Sibelius-lukion jouluinen kiertue ulottui nyt toista kertaa Nurmekseen asti. Ajattelin tiedottamista käynnistellessäni, että mainoslauseeksi sopisi hyvin ”jos aiot käydä vain yhdessä joulukonsertissa tänä vuonna, valitse Sibelius-lukion joulushow”. No ei mainostettu näin, mutta onneksi yleisöä kertyi aika tarkalleen juuri sen verran kuin Nurmes-talon Hannikaisen saliin mahtuu, kun otetaan myös portaat ja irtotuolit käyttöön.
Sibelius-lukiolaiset löysivät tien Nurmekseen kolme vuotta sitten. Silloisen vierailun perusteella osattiin jo odottaa huikeaa iltaa ja se totta tosiaan saatiinkin. Vaan ei huikeaa iltaa ilman hienoa yleisöä, joka eli mukana vaihtuvissa jouluisissa tunnelmissa ja kiitti esityksestä seisaaltaan.
Nuorten lahjakkuuksien esittämä show oli malliesimerkki siitä, kuinka esiintyjien ei aina tarvitse olla telkkarista tuttuja vanhoja kehäkettuja, jotta saadaan aikaiseksi vaikuttava ja koskettava ilta. Ilo, into ja heittäytyminen yhdistettynä vahvaan osaamiseen oli vastustamaton paketti. Yleisö poistui paikalta leveästi hymyillen ja jalat ainakin puoli metriä ilmassa.
Suomi 100 -juhlavuosi on jo ihan nurkan takana. Nurmeksessa uusi vuosi käynnistyy upealla ilotulituksella, jonka paras katselupaikka on Kauppatori. Suomi 100 -vuoden tekemiseen on lähdetty innokkaasti mukaan, joten Nurmekseenkin on tulossa vilkas tapahtumavuosi. Viettäkäämme kuitenkin ensin joulua itselle mieluisimmalla tavalla! Minä haluan toivottaa erityisesti rauhallista joulua.
Nurmeksen lahjoja maailmalle
”Jazzkitaristi Olli Soikkeli tekee uraa New Yorkissa: Suomalainen jazzmuusikko on siellä erikoinen ilmestys”, todettiin puolestaan YLE:n nettisivuilla ja pääuutislähetyksessä heinäkuussa.
”Suomalainen huilistilupaus elää unelmaansa Pariisissa”, otsikoi Helsingin Sanomat Kaisa Kortelaisen haastattelun niin ikään heinäkuussa.
Enkä lopeta vielä tähän. ”Veikkauksen 1 800 € nimikkopalkinnon sai Nurmekselta kotoisin oleva taidemaalari Antti Hakkarainen”, tiedotti Taidekeskus Salmela nuorten taiteilijoiden kuvataidekilpailustaan myös heinäkuussa. Annetaan anteeksi tuo Nurmeksen virheellinen taivutus – pääasia, että Antti sijoittui erinomaisesti.
Nurmeksen Seppojen tanssijaoston oppilaista on kehkeytynyt tanssin ammattilaisia erityisen paljon, ja viime kuukausina on saatu iloisia uutisia siltäkin rintamalta: Taiteen edistämiskeskus myönsi äskettäin tanssitaiteilija ja koreografi Elina Piriselle on kolmivuotisen taiteilija-apurahan, ja Siiri Kortelainen valittiin Teatterikorkeakouluun tanssin koulutusohjelmaan.
Tässä vain viimeisimmät niistä kulttuuriuutisista, joissa Nurmes on vilahdellut. Paljon on muitakin tekijöitä, joista entisellä kotiseudulla voidaan syystä olla ylpeitä. Tänä kesänä olemme saaneet kuulla ja lukea näitä positiivisia uutisia erityisen paljon, ja poimin mukaan vain tuoreimmat.
Kukaan näistä taiteen ammattilaisista tai sellaiseksi tähtäävistä ei kuitenkaan ole saanut mitään ilmaiseksi. Jokaisella on takanaan ja edessä kovaa työtä. Täällä Nurmeksessa ei varmaankaan ole lisätty juomaveteen kulttuuridopingia, vaan jokaisen harrastavan lapsen taustajoukoissa on ollut vanhempia, jotka ovat mahdollistaneet toiminnan kyyditsemällä, maksamalla, osallistumalla talkoisiin ja ties mitä – vaivojaan säästämättä.
Meidän onneksemme nämä nuoret taiteilijat eivät ole unohtaneet, mistä ovat kotoisin. Olli Soikkeli on tänään saapunut Yhdysvalloista Suomeen ja soittaa ystävineen ensimmäisen neljästä Suomen kiertueen konsertista Hannikaisen salissa huomenna. Elina Pirinen vaikuttaa Sukset Ristiin Susirajalla -tanssileirin taiteellisena johtajana, ja Kaisa Kortelainen toimii aktiivisesti Nurmeksen Kesäakatemiassa. Antti Tiensuu on paitsi esiintynyt Nurmeksessa viimeksi keväällä, myös ohjannut Immanuel-jouludraamaa, ja toinen Antti, Hakkarainen, jakaa oppejaan paikallisille kuvataiteen harrastajille Ylä-Karjalan kansalaisopiston opettajana.
Onnea ja menestystä kaikille valitsemallaan tiellä ja kiitokset kotiseudulta, jota ei ole unohdettu!
Ennen ja jälkeen
Musiikkiopiston aula on pieni ja pimeä. Ja tässä sitä odoteltiin soittotunnille pääsyä.
Kävi onnekkaasti niin, että kulttuuripalveluille tarjoutui mahdollisuus tilata Nurmeksessa työskenteleviltä kuvataiteilijoilta, täältä kotoisin olevalta Maija Lauriselta ja slovakialaiselta Michal Czinegeltä , seinämaalaus musiikkiopiston ei-niin-inspiroivaan aulaan. Syntyi teos Kotiseudulle P. J:n mukaan .
Meillä on Nurmes-talossa jo Hannikaisen sali, mutta kyllähän taloon mahtui vielä toinenkin kunnianosoitus Nurmeksessa syntyneelle P. J. Hannikaiselle. Maija Laurisen äidin nuottikokoelmasta löytyi Hannikaisen laulu Kotiseudulle. Laulu äänitettiin ja ääniraita muunnettiin kuvaksi, joka muodostaa seinämaalauksen pohjan.
Lopputulos valaisee tilan kuin keväinen aurinko. Kummassa sinä odottaisit mieluummin soittotuntia, musiikkiopiston aulassa ennen vai jälkeen?
Elämä on oopperan arvoinen
Nurmeksen Joulumusiikkiin valmistellaan pienoisoopperaa nimeltä
Vieraat. Ooppera on sillä tavalla hieno taidemuoto, että
siinä yhdistyvät musiikki ja teatteri. Yhdistyy monessa muussakin,
totta, mutta ei oopperaa suotta pidetä niin sanotun taidemusiikin
kuningaslajina. Suurisuuntaisimmat oopperat kestävät tuntikausia ja
vaativat jopa satoja esiintyjiä, kun orkesteri ja kuoro lasketaan mukaan.
Oopperaa voi kuitenkin tehdä myös pienimuotoisemmin, kuten
meidän Vieraitamme. Esiintyjäkaarti voi olla alle kymmenen
henkilöä, esityksen kesto vaikka alle tunnin, ja tarinan
ymmärtämiseksi ei vaadita maailmankirjallisuuden klassikoiden
syventäviä opintoja.
Antti Nissilän säveltämä Vieraat on
ihmisenkokoinen teos, jonka aihe nousee arjesta. Muistisairaan
ikäihmisen nykyhetki jää kiireisten läheisten ja hoitohenkilökunnan
jalkoihin, mutta muistot ovat eläviä. Ikääntynyt päähenkilö ”vanha
Lahja” muistaa lapsuuden, äidin ja isän, ja musiikki elää muistoissa
voimakkaasti. Niinpä näyttämölläkin nähdään kaksi Lahjaa, vanha ja nuori.
Oopperan yhteydessä puhutaan aina libretosta – outo sana
sekin. Libretto ei tarkoita sen kummempaa kuin tekstiä, joka teoksessa
lauletaan ja joskus myös puhutaan. Joulumusiikin pienoisoopperassa
libreton tekijä on sama kuin säveltäjä, eli Antti Nissilä, mutta aina
ei tilanne ole tämä. Vieraissa säveltäjä-libretisti ehtii
vielä näyttämöllekin: Nissilä laulaa nuoren Lahjan isänä.
Mistä idea librettoon ja koko pienoisoopperaan on sitten
saanut alkunsa? Joulumusiikin taiteellinen johtaja Jussi
Merikanto on laulajan urallaan ollut mukana uusissa
oopperoissa, joissa Suomen historian suurmiehet urakoivat suurten
tekojensa parissa. Tilausteos syntyi ajatuksesta, että keskushenkilö –
ikääntynyt nainen – löytyisi liki kenen tahansa lähipiiristä, ja hänen
elämänsä on totta tosiaan oopperan arvoinen.
Ihmisenkokoisen teoksen esiintyjät ovat Nissilän ja Merikannon
lisäksi nurmekselaiset Maija Saastamoinen
(puheroolissa) ja Inka Henneken. Mukana on myös
nurmekselaislähtöinen sopraano Sanna Heikkinen.
Säestyksestä vastaa kolmihenkinen yhtye, jossa ovat mukana
Marjaana Merikanto, piano, Marjukka
Manner, alttoviulu ja Severi Kärki,
klarinetti ja bassoklarinetti.
Pieni, mutta pippurinen ryhmä tekee meille nähtäväksi ja
kuultavaksi teoksen, jonka uskoisin puhuttelevan useimpia paitsi
aiheensa, myös musiikkinsa takia. Esitykset ovat joulun alla
Hannikaisen salissa, ja niihin on vapaa pääsy. Kannattaa kokeilla.
Ingrid, Amy, Paula & Mira ja maailman äidit
Tänä syksynä on ihmetelty Kätilön sotaa ja rakkautta ja
Napapiirin sankarien kakkososaan yltänyttä kohellusta eikä
tarvitse kauan odotella, kun uusi Bond rymistää keskuuteemme. Kaikkea
tätä on katsottu ja katsotaan Nurmeksen Kino Hannikaisessa samaan
aikaan kuin ruuhka-Suomessa.
Valtavirran fiktioelokuvien rinnalla kukoistavat myös
dokumenttielokuvat. Dokkareista on tullut katu-uskottavaa sisältöä
jopa Ylen kanaville: Docventures täyttää keskiviikkojen myöhäisillat
laatudokumenteilla ja keskusteluilla, jotka laajenevat myös
sosiaalisen median puolelle. Kino Hannikainen tuo dokumentteja myös
nähtäväksi siinä formaatissa, johon ne on tarkoitettu, eli isolle valkokankaalle.
Nurmeksessa nähdään kuukauden sisällä neljä ajankohtaista
dokumenttielokuvaa, joiden kohteet ovat sattumoisin naisia. Kaikki
muistavat Casablancan ja Ingrid Bergmanin repliikin Play it
again Sam, mutta millainen nainen Ruotsista Hollywoodiin ja sieltä
Italiaan rakkauden perässä singahtanut Bergman todella oli? Siitä
kertoo näyttelijän syntymän 100-vuotisjuhlaan valmistunut Ingrid
Bergman: Omin sanoin, joka on tarjolla Kino Hannikaisessa
lokakuun lopulla.
Marraskuun matineaelokuva on myös muotokuva poikkeuksellisen
elämän eläneestä naisesta: Amy Winehouse oli laulaja ja lauluntekijä,
joka ehti julkaista vain kaksi albumia. Winehousen elämäntyyli teki
hänestä skandaalilehtien ajojahdin kohteen, mutta dokumentti lupaa
kertoa ihmisestä otsikoiden takana. Amy on kerännyt kiitosta
niin maailmalla kuin Suomessakin.
Joensuussa vuosittain järjestettävä Suomen suurin
musiikkielokuvafestivaali Rokumentti laajentaa tänä
vuonna tarjontaansa myös maakuntaan, ja hyvä niin! (Tekisi mieli sanoa
myös, että viimeinkin.) Kino Hannikainen on itseoikeutetusti mukana
Rokumentti-kiertueella, joka tuo Nurmekseen kaksi elokuvaa. Toinen
näistä on kotimainen PMMP – Tässä elämä on -dokumentti, joka
kertoo Paula Vesalan, Mira Luodin ja heidän bändinsä kahdesta
viimeisestä vuodesta. Eniten huomiota herättäneet suomalaiset
dokumenttielokuvat ovat viime vuosina olleet näköisteoksia kansakunnan
kaapin päälle nostetuista taiteilijoista ja urheilijoista – kaikki
tyynni miehiä, joten onpa virkistävää päästä mukaan PMMP:n keikkabussiin.
Eipä silti, kyllä miehetkin dokumenttinsa ansaitsevat. Joonas
Berghällin ja Mika Hotakaisen ohjaama Miesten vuoro oli
muutama vuosi sitten pienoinen hittielokuva, jossa miehet avautuivat
kertomaan elämästään ja tunteistaan. Nyt Joonas Berghäll on ottanut
aiheekseen äidit ja äitiyden. Äidin toive on tulossa myös
Kino Hannikaisen ohjelmistoon. Ajankohta ei ole tätä kirjoitettaessa
vielä tiedossa, mutta Äidin toiveen ja kaikkien muidenkin
tässä mainittujen tulevien elokuvien esitysajat löytyvät aikanaan
osoitteesta www.kinohannikainen.net