Juhlien vuosi 2015 on kääntynyt syyspuolelle, mutta vielä on reilut kolme kuukautta jäljellä Jean Sibeliusta (150 vuotta), Olavi Virtaa (100 vuotta), Tapio Rautavaaraa (100 vuotta) ja Toivo Kärkeä (100 vuotta). Eikä sovi unohtaa kansalliseepostamme Kalevalaa (180 vuotta), vaikka se on varmaan jäänyt vähemmälle huomiolle. Ja tässä on vain supisuomalaisia juhlan aiheita.

Myös Nurmeksen kaupungin kulttuuripalvelut säntää mukaan merkkivuosien viettoon. Syyskuun 24. päivänä käynnistyy pianotaiteilija Janne Mertasen kolmen konsertin sarja, jonka aikana tullaan kuulemaan Sibeliuksen pianoteoksia. Mertanen on juuri saanut valmiiksi lokakuussa julkaistavan kokonaislevytyksen Sibeliuksen pianomusiikista, mutta viidelle cd-levylle mahtuva tuotanto ei sentään mahdu kolmeen konserttiin. Pianisti on ollut viime talvesta lähtien myös virallinen Steinway Artist, joten oma flyygelimme on valmistajan hyväksymän taiturin käsissä.

Olavi Virran juhlavuosi näkyy ja kuuluu lokakuun 18. päivänä, kun paikallisten laulun harrastajien hyvin tuntema Matti Olavi Taskinen konsertoi Hannikaisen salissa. Muisto vain -konsertissa Taskista säestää viisihenkinen yhtye, joten tanssilavojen kulta-aikaan ja Olavi Virran tutuksi tekemän musiikin maailmaan mennään tyylillä.

Merkkivuodet näkyvät ja kuuluvat kulttuuririennoissa joskus jopa kyllästymiseen asti. Tottahan ne ovat kulttuurin tekijöille helppo ratkaisu, sitä ei käy kieltäminen. Esimerkiksi Sibelius-ähkylle ei ole loppua tulossa vielä lähiaikoina, sillä Finlandiasta ehtii kyllä kajahtaa ilmoille vaikka minkälaisia versioita ennen joulukuun 8. päivää, joka on se varsinainen syntymäpäivä.

Kuntatalouden vuodenkierrossa ajatukset ovat näinä syyskuun päivinä tulevassa vuodessa, sillä talousarvion valmistelu on meneillään. Löytyykö ajankohtaista juhlateemaa vuodelle 2016, vai vedetäänkö henkeä ja mieluiten tosi syvään, sillä 2017 on varmasti Suomen historian arvokkain merkkivuosi.

Ensi vuonna on mahdollisuus juhlia sananvapautta, sillä maailman ensimmäisestä julkisuuslaista, Anders Chydeniuksen asettamasta painovapausasetuksesta tulee kuluneeksi 250 vuotta. Erittäin tärkeä asia, mutta se ei taipune kulttuuritilaisuuksiksi järin helposti. Naisten yhteiskunnallista toimintaa juhlistetaan Miina Sillanpään 150-vuotissyntymäpäivän merkeissä. Oma suosikkini ensi vuonna taitaa kuitenkin olla Lauri Viita 100 vuotta. Viitaa lukemalla voi kerätä voimia suuren merkkivuoteen 2017.

MORAALI

”Siisti täytyy aina olla!”
sanoi kissa hietikolla  ̶
raapi päälle tarpeenteon
pienen, sievän santakeon.  

(Lauri Viita: Betonimylläri, 1947)

 

Mistä on Nurmeksen kulttuurikesä tehty? Kesäteattereista, iltatoreista ja lavatansseista, tanssileiristä ja kamarimusiikkitapahtumasta. Ja kun kesä kääntyy loppupuolelleen, se on myös kansainvälistä avaruusmusiikkia ja Drive In & Rockia.

Kaupungin kulttuuripalvelut siirtyy kesäksi takavasemmalle ja tukee tarvittaessa muita tapahtumajärjestäjiä. Iltatorit on saateltu Nurmeksen Masinistit ry:n varmoihin käsiin. Aiemmin Nuorena Musiikkina tunnettu Nurmeksen Kesäakatemia & konsertit toimii Nurmes-talossa henkilökuntamme tuella. Tekninen henkilökunta on myös olennainen osa Karelian Skies -tapahtuman toteuttamista: avaruusmusiikin äänet ja visualisointi loihditaan ilmoille taitavien ääni- ja valomestareiden avulla.

Kesäkuu on perinteisesti se aika vuodesta, kun Nurmes-talon Hannikaisen salin tilaisuudet rajoitetaan aivan minimiin ja salissa tehdään tarpeellisia huoltotöitä, kuten lattioiden lakkaus. Tänä vuonna tehtävälistalla ovat myös penkkien pesu ja salin äänentoiston päätevahvistinkeskuksen siirto sopivampaan paikkaan.

Galleria Tykossa ei sen sijaan vietetä hiljaiseloa. Kesä on vilkasta aikaa galleriassa, sillä Nurmes-taloon piipahtaa moni matkailijakin. Kuhmolainen kuvataiteilija Urho Kähkönen avaa kesäkauden näyttelyllään Kultaa ja keväistä valoa. Kähkösen värikylläiset työt valtaavat tilan heti kesäkuun alussa. Heinä- ja elokuun ajan on esillä nurmekselaislähtöisen Terttu Schroderus-Gustafssonin teoksia otsikolla MielenMaisemia – MaisemaKuvia.

Kesä-heinäkuun vaihteessa toteutuu jälleen Sukset ristiin susirajalla -tanssileiri, jota Nurmeksen Seppojen tanssijaosto on järjestänyt ansiokkaasti jo vuodesta 1991. Heti tanssileirin jälkeen alkaa Nurmeksen Kesäakatemia hienoine konsertteineen.

Paikkakunnan kesäteatteritarjonnasta on syytä olla ylpeä. Kolme kesäteatteria tämän kokoisessa kaupungissa on paljon! Höljäkkäläiset tarjoavat koko perheen teatteria Sinikka ja Tiina Nopolan kirjaan perustuvalla näytelmällä, ja Kynsiniemellä hupaillaan otsikolla Näillä mennään. Bomban kesäteatterissa katsellaan ministeritason viihdettä katetusta katsomosta käsin – viimeinkin. Kesäteattereiden kausi alkaa kesäkuun lopussa ja jatkuu aina elokuun alkuun asti.

Nurmeksen museo avaa Ikolan kesäkaudeksi heti juhannuksen jälkeen. Joskus on paikallaan piipahdus menneisyyteen ja vaikka lampaita ihmettelemään. Kötsin museossa Nurmes-talossa on esillä Sortavala-näyttely.  

Kulttuuria on myös rakennettu ympäristömme, joka on kesäaikaan parhaimmillaan. Paikkakuntalaisenkin kannattaa kulkea silmät avoimina pitkin Nurmeksen vanhan kauppalan katuja. Tuttuihin näkymiin tuppaa turtumaan, mutta nyt on juuri sopiva aika avata silmät näille ainutlaatuisille omille maisemille. Aurinkoista kesän alkua!

Pianotaiteilija, säveltäjä ja kapellimestari Olli Mustonen vieraili eilen Nurmeksessa neljättä kertaa. Pois lähtiessään hän ihaili hämärässä huhtikuun illassa Nurmes-talosta Nurmesjärvelle avautuvaa maisemaa ja totesi: ”Maailmassa ei ole missään konserttitaloa, josta olisi näin hienot näkymät!”

Mustonen vieraili täällä edellisen kerran tammikuussa 2014. Silloin ohjelmassa oli neljä Sergei Prokofjevin yhdeksästä pianosonaatista, ja Mustosen laaja Prokofjev-projekti oli juuri käynnistymässä. Nurmeksen konsertista ei kulunut viikkoakaan, kun hän esitti saman ohjelmiston loppuunmyydyssä Musiikkitalon Konserttisalissa. Uljaan Musiikkitalon pääsaliin mahtuu 1 704 kuulijaa, meillä Hannikaisen salissa yleisöä ei ollut aivan niin paljon.

Eilen illalla kuultiin loput viisi Prokofjevin pianosonaateista. Se, joka onnistui olemaan paikalla molemmissa konserteissa, voi nyt onnitella itseään. Harva suomalainen pianisti on ottanut haltuunsa tämän järkälemäisen sonaattien sarjan, joka vaatii soittajaltaan paljon, ja on onnekas konsertissa kävijä, jos on kuullut tämän kokonaisuuden Mustosen tulkitsemana. Pianisti-säveltäjä Sergei Prokofjevin musiikki istuu toisen pianisti-säveltäjän käsiin paremmin kuin hyvin. 

Jos sonaatit ovat soittajalle vaativia, ei yleisökään päässyt eilen helpolla. Parhaiten selviytyi antautumalla musiikin ja pianon velhon vietäväksi. Ylä-Karjala oli tehnyt mainion ennakkojutun (16.4.2015) konsertista ja haastatellut Mustosta. Moni tuntuu arkailevan konserttiin lähtöä, mutta Mustosella oli tähän osuva kommentti: ”Joskus joku sanoo, ettei hänen kannata tulla konserttiin, kun ei ymmärrä musiikista. Sama kuin ei kannattaisi mennä kävelylle metsään, kun ei ole biologi.” Voisikohan tuota paremmin sanoa?

Tällaisena aamuna on erityisen kiitollinen Nurmes-talosta, Hannikaisen salista ja meidän Steinway-flyygelistämme. Ilman neljännesvuosisadan takaisia rohkeita ratkaisuja eilinenkin elämys olisi jäänyt kokematta.  
 

- Se oli ihana! huudahti pieni katsoja nähtyään Hannikaisen salissa Väärinpäinmaan, lapsille tarkoitetun musiikkiteatteriesityksen. Kajaanilaisen Vaara-kollektiivin esityksessä oli ihastuneen pikkutytön lisäksi paikalla muutakin ryhmäperhepäiväkotien ja perhepäivähoidon väkeä. Sama esitys vieraili vielä tänään Rekulan ja Hannilan päiväkodeissa.

Väärinpäinmaan tekijät olivat kuunnelleet esitystä tehdessään kohderyhmäänsä, kajaanilaisen päiväkodin lapsia. Ei siis ihme, että esitys osui ja upposi. Lapsille suunniteltua ja hyvin tehtyä kulttuuritarjontaa tarvitaan: näin kasvatetaan uutta yleisöä, ja tuotetaan lapsille elämyksiä.

Keväämmällä on luvassa lisää ikiomia juttuja lapsille. Vauvateatteriesitys Onnenvuosi vierailee Nurmeksessa huhtikuun loppupuolella. Onnenvuosi on Outokummun Teatterin tuottama aistielämysmatka 4-12 kuukauden ikäisille vauvoille. Yhden esityksen nähneenä voin sanoa, että kyllä vaan vauvakin osaa nauttia teatterista, kun se etenee juuri hänen tahtiinsa ja virittää kaikkia aisteja.

Huhtikuussa heti vauvateatterin jälkeisenä päivänä tarjoillaan hieman vanhemmille, mutta kuitenkin perheen pienimmille Pippuri soikoon! -yhtyeen konsertti. Joensuulaiset musiikin ammattilaiset ja ammattiin tähtäävät ovat polkaisseet kasaan peräti kahdeksanhenkisen orkesterin, joka tekee antaumuksella lastenmusiikkia.  

Nurmeksessa on lastenkulttuuritarjonnan toteuttamisessa oivana yhteistyökumppanina myös MLL:n paikallisyhdistys. Se kutsui tammikuussa Nurmekseen Linnateatterin Puhveli-Billin lännensirkuksineen, ja kaupungin kulttuuripalvelut otti osaa kuluihin ja tarjosi tilan. Yhteistyö jatkuu samoin kuvioin syksyllä, jolloin nähdään jälleen Linnateatterin tuotantoa, Tatu ja Patu pihalla.   

Lasten omat kulttuuritilaisuudet ovat useimmiten maksuttomia, jotta kynnys osallistua olisi mahdollisimman matala. Varmin tapa saada lapset kulttuurin pariin on yhteistyö varhaiskasvatuksen ja koulujen kanssa. Juuri siksi kirjoituksen alussa mainittu Väärinpäinmaa tarjottiin kaikille kunnallisessa päivähoidossa oleville, ja siksi Nurmeksen kaupunki on ollut jo viiden lukuvuoden ajan mukana Konserttikeskuksen Konsertti joka kouluun -hankkeessa.

Konsertti joka kouluun on toimintamuoto, jossa samat esiintyjät konsertoivat vierailunsa aikana kaikille perusopetuksen oppilaille. Nurmeksen oppilasmäärillä se tarkoittaa viittä konserttia. Tämän lukuvuoden konsertit olivat jo syksyllä, kun My First Band keikkaili pari päivää kaupungissamme. Oli siinä ihmettä kerrakseen, kun kansainvälistä uraa tekevä popbändi jalkautui tänne ja teki vielä biisinkin oppilaiden kanssa kussakin konsertissa. Bändin jäsenten taustalta löytyy keikkailua esim. PMMP:n ja Jenni Vartiaisen kanssa, joten ihan ensimmäistä kertaa ei oltu pappia kyydissä. Sopimus ensi lukuvuoden mukana olosta Konsertti joka kouluun -hankkeessa on jo allekirjoitettu, mutta esiintyjät ja aikataulut ovat vielä auki.

Vielä yksi kurkistus tulevaan syksyyn: leikki-ikäisten vanhemmat voivat jo laittaa kalenteriin 27.9. klo 15 Hannikaisen sali ja tv:stä tuttu Mimmit. Jo kolmatta kertaa Nurmeksessa!

Otan harkitun harha-askeleen oman laatikkoni ulkopuolelle. Tai oikeastaan katson hyvin lähelle, sillä kirjasto kuuluu suomalaisessa hallintokielessä kulttuuripalveluihin ja on varmasti käytetyin ja suosituin kulttuuripalvelu.

Yleinen ja ilmainen kirjasto on meille itsestäänselvyys, jota voisi arvostaa vaikka enemmänkin. Myöhässä palautetuista lainoista rapsahtaa tosin sakkoja eikä aineiston varaaminenkaan ole ilmaista, mutta maksut ovat pieniä. Valtava määrä aineistoa on kaikkien ulottuvilla: se, jos mikä on tasa-arvoista kulttuuripalvelua. Mitä ei omasta lähikirjastosta löydy, on tilattavissa kaukolainaan muualta. Voisi siteerata kevään suosikkihokemaa televisiosta: Aivan mahtavaa!

Joensuun Pyhäselässä remontoitiin kirjasto asiakkaiden toiveita kuunnellen. Onnistuneena lopputuloksena kirjastosta on muodostumassa pyhäselkäläisten olohuone, ja niinhän sen pitääkin olla. Nurmes-talo ja kirjasto osana sitä ovat olleet olohuoneena käytössä jo 24 vuotta, mutta osaammeko Nurmeksessa tarpeeksi arvostaa omaa kirjastoamme? Ei ole itsestään selvää, että tämän kokoisessa kaupungissa on kaikin puolin tasokas kirjasto. Ja vaikka niitä Pyhäselän kirjaston varustukseen kuuluvia juoma-automaatteja ei meidän kirjastostamme löydykään, niin onhan meillä kahvila talossa.

Tökkäsin tikulla silmään vanhojen aikojen muistelijoita tässä blogissa jokin aika sitten, mutta kurkkaan nyt kuitenkin häpeilemättä menneisyyteen ja aikaan, kun Nurmeksen pääkirjasto oli Porokylässä. Siellä alkoi oma kirjastonkäyttäjän taipaleeni 4-vuotiaana lastenkirjojen äärestä eikä niitä muuten ollut tolkuttoman montaa hyllyriviä. Riittävästi kuitenkin tekemään minusta kanta-asiakkaan: kirjastossa oli taikaa.

Porokylän kirjastotalo oli kuitenkin rakennuksena puutteellinen ja aikansa elänyt viimeistään 1980-luvulla. Nurmeksen kaupungilla oli takataskussa Väinö Hämäläisen testamenttilahjoitus museo-kirjastotalon rakentamiseksi, joten viimeinkin vuonna 1991 avattiin uusi kulttuuritalo. Nurmes-talo kirjastoineen on meille ylpeydenaihe.

Hiihtoloma on alkamaisillaan koululaisilla ja monilla muillakin. Itse pakkaan mukaan suksien lisäksi kirjoja, jotka on tietysti lainattu Nurmeksen kirjastosta. Ruotsalaista jännitystä rinkkaan ja menoksi. Mainiota hiihtolomaa!