Päiväsi Puu-Nurmeksessa
#hyvinmeneemuttamenkööt -taas Valtimon pitäjässä
Katurin kyydissä
Maailman hauskin kesätyö
Mihin tarvitaan Nurmes-taloa?
Aurinkoinen maanantai Nurmeksessa
Tarmokasta tiistaita!
Rippikouluun tutustumassa
Kirjastoautopäivä
Reissu Valtimon pitäjään
Tiistai - Kopin museo
Tervetuloa kesäsomettajien mukaan
Nurmes-talon muuttokuulumisia osa 2
Nurmes-talon muuttokuulumisia osa 1
Joulumusiikista kohti satavuotiasta Suomea
Nurmeksen lahjoja maailmalle
Ennen ja jälkeen
Elämä on oopperan arvoinen
Ingrid, Amy, Paula & Mira ja maailman äidit
Blogit
Tanssin ihme Nurmeksen tapaan
Nurmeksen Seppojen tanssijaoston nuoret tanssijat kävivät
viikonloppuna Kuopiossa näyttämässä, että paikkakuntamme tanssimaine
ei ole tuulesta temmattu. Kuopion Reippaan voimistelijoiden
Polkuja-tanssikatselmuksesta oli kotiin tuomisina kutsu esiintymään
ensi kesänä Kuopio tanssii ja soi -festivaalin Off Stage -osiossa.
Valinnan teki katselmuksen päätuomari Sami
Saikkonen tietämättä, että vain muutaman päivän kuluttua hän
ryhtyy tekemään tanssinumeroa samaisten tanssijoiden kanssa. Saikkonen
tiesi toki olevansa tulossa Nurmekseen ja töihin tanssijaoston kanssa,
mutta hän teki päätöksensä ilman tietoa esiintyjien
taustaorganisaatiosta tai kotipaikkakunnasta. Aikamoinen sattuma!
Saikkonen harjoittaa tanssijoita kolmena peräkkäisenä iltana,
ja julkisen esityksen aika on Nurmeksen Joulumusiikin Tähtiyön taikaa
-illassa lauantaina 29. marraskuuta. Nuorten tanssinharrastajien
sitoutuminen nopeatempoiseen projektiin oli luonnollisesti edellytys
sille, että Joulumusiikin taustajoukoissa ryhdyttiin hankkeeseen.
Tanssijaosto oli kuitenkin heti kysyttäessä valmis ottamaan vastaan
vierailevan opettajan.
Kilpailu lasten ja nuorten vapaa-ajasta on kuulemani mukaan
kovaa. Perinteinen harrastaminen – olipa kyseessä sitten urheilu,
musiikki tai tanssi – kilpailee esimerkiksi kaiken sen kanssa, mitä
löytyy omasta älypuhelimesta, tabletilta, tietokoneelta ja
telkkarista. Ollaan tultu kauas omasta lapsuudestani, jolloin oli
kaksi tv-kanavaa ja mustavalkoinen televisio olohuoneen nurkassa.
Perjantai-iltapäivisin piti kiiruhtaa ulkoa kotiin, kun Musta Ori
alkoi, mutta sen puolituntisen jälkeen oli taas aikaa johonkin muuhun.
Seppojen tanssijaosto tuntuu kuitenkin pärjäävän kilpailussa
lasten ja nuorten ajasta. Mitä ihmettä siellä tanssitunneilla oikein
tapahtuu, kun nämä parasta aikaa Saikkosen projektissakin mukana
olevat tytöt jaksavat koulun ja muiden harrastusten lisäksi löytää
itsestään energiaa myös tähän? Tanssijaostossa tehdään mitä
ilmeisimmin jotain oikein, kun yhdessä tekeminen voittaa ajanvieton
härpäkkeiden kanssa. Nostan taas kerran hattuani paitsi nuorille
harrastajille, myös opettajille ja vanhemmille, jotka onnistuvat tässä.
Tanssin harrastaminen on tehty Nurmeksessa niin
houkuttelevaksi, että venyminenkin aina tarpeen tullen on mahdollista.
Avainasemassa ovat ne aikuiset alansa ammattilaiset, jotka luotsaavat
lapsia ja nuoria. Tarvitaan innostavia ja itsensä likoon laittavia
opettajia, jotta saadaan aikaiseksi aitoa iloa ja paloa jatkaa harrastusta.
Se Kuopion katselmuksessa hienosti menestynyt koreografia
Kotoa pois on muuten tanssijaoston opettajan Laura
Sormusen käsialaa, ja nähdään Nurmeksessa ensimmäistä kertaa
kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa. Tervetuloa katsomaan myös sitä!
Huomenna kuitenkin Tähtiyön taikaa nuorten tanssijoiden
tapaan...
Nurmekselaisten kulttuuritalo
Nurmes-talon Hannikaisen salissa vierailee säännöllisesti
esiintymässä eri alojen taiteilijoita, jotka lausuvat herkästi ääneen
sen, mitä ajattelevat talostamme. Kehuvien ja ihastelevien rivien
välistä voi usein kuulla myös ihmetyksen siitä, kuinka
pikkukaupungissa voi olla tällainen oikea kulttuuritalo.
Nurmes-talon suunnittelua ohjannut ja valvonut toimikunta
ansaitsee vielä yli 20 vuoden jälkeenkin kiitokset siitä, että heillä
oli rohkeutta sisällyttää taloon kaikki ne toiminnot, mitä täällä nyt
on. Kirjaston ja museon lisäksi taloon päätettiin toteuttaa moneen
käyttöön soveltuva sali ja galleria sekä tanssin- ja
musiikinopetukseen tarkoitetut tilat – puhumattakaan kahvilasta.
Nurmes-talo muuntuu puheissa usein ”kirjastoksi”, joka ihan
ansaitusti on tietysti talon käytetyin ja tunnetuin osa. Talossa
harvoin käyvälle saattaa olla yllätys, kuinka paljon
harrastustoimintaa mahtuu näiden seinien sisälle. Ylä-Karjalan
kansalaisopiston käsityöluokassa opetellaan monenlaisia kädentaitoja.
Tanssisaliksi suunnitellussa Palanderin salissa harjoittelee
monenikäisiä tanssinharrastajia tunnetun ja kiitetyn Nurmeksen
Seppojen tanssijaoston tunneilla, mutta mahtuupa tilaan myös
kansalaisopiston liikuntatarjontaa. Pielisen Karjalan musiikkiopiston
Nurmeksen toimipisteellä on talossa omat tilat.
Onhan Nurmeksessa käyty tanssi- ja soittotunneilla ennen
Nurmes-taloakin. Musiikkiopiston toimipiste käynnisti toimintansa
Keskustan alakoululla vuonna 1978, mutta lienee mukavampaa olla omissa
soittohuoneissa kuin toisten nurkissa luokissa, joihin on tuotava
kaikki aina tullessaan ja vietävä mennessään. Tanssitunnit eivät
nykyiselläkään taida mahtua ihan kokonaisuudessaan Palanderin saliin,
mutta ainakaan ei olla täysin koulutilojen varassa.
Hannikaisen salissa on eletty kiireistä syksyä. Erilaisten
kulttuuritilaisuuksien lisäksi siellä on esimerkiksi äänestetty
kuntaliitoksesta ja katsottu kerta toisensa jälkeen Kino Hannikaisen
näytöksissä syksyn hittielokuvaa Mielensäpahoittaja. Salia käyttävät
monet muutkin tilaisuuksien järjestäjät kuin kaupungin eri yksiköt, ja
hyvä niin, sillä onhan Hannikaisen sali niin kuin koko talokin
tarkoitettu meille kaikille.
Nurmes-talon kynnys on matala, joten tervetuloa käymään. Talo
ei ole mikään taidepalatsi, vaan ihmisen kokoinen kulttuuritalo.
Kulttuuri tekisi hyvää
Kulttuurin suotuisat vaikutukset ihmisen hyvinvointiin ja
elämänlaatuun ovat olleet puheissa ja pinnalla jo jonkin aikaa.
Paikallislehtemme Ylä-Karjalakin esitteli hiljattain näkyvän jutun
voimin Markku T. Hyypän tutkimuksia ja kirjaa, jossa todetaan ihan
otsikkoa myöten kulttuurin pidentävän ikää.
Kulttuuri tekee hyvää -iskulausetta käytettiin jo Helsingin
kulttuurikaupunkivuoden 2000 aikana ja sen jälkeen sitä on toistettu
ahkerasti eri yhteyksissä. Ja mitäpä sitä kiistämään, kun edellä
mainitun Hyypän tutkimuskin sen todistaa. Erityisen tärkeä on
kulttuuriharrastuksen sosiaalinen puoli: tulee lähdettyä pois kotoa
neljän seinän sisältä.
Vaan kuinka saisi lähdettyä sen kulttuurin äärelle? Koti
taitaa olla pahin kilpailija kaikille kulttuuririentojen
järjestäjille. Kotona ovat kotiaskareet, houkutteleva sohva ja
televisio, ehkä myös läheiset. Tai ehkä ei ole kaveria, jonka kanssa
lähteä. Ja mitä ihmettä laitetaan päälle, kun lähdetään kulttuuritilaisuuteen?
Lyhyt oppimäärä arki-illan konserttiin tai teatteriesitykseen
lähtemiseen on yksinkertainen. Päälle puetaan mukavat arkivaatteet,
rahaa tarvitsee ehkä – ei toki aina – pääsylippuun ja mahdollisesti
narikkamaksuun ja kahvikupposeen. Ennakkoluulot siitä, tuleeko
ymmärtämään kuulemaansa ja näkemäänsä, täytyy unohtaa. Ei ole mitään
ainoaa oikeaa tapaa ymmärtää taidetta, olipa se sitten mitä vain
musiikinlajia, teatteria, tanssia, stand up -komiikkaa tai
runonlausuntaa. Itse kunkin oma tapa on juuri se oikea.
Joskus voisi yllättää itsensä, repäistä itsensä ulos kotoa ja
mennä katsomaan jotain, mistä ei etukäteen tiedä mitään. Omasta
kokemuksestakin tiedän, että yllätys voi olla positiivinen. Onpa
käynyt niinkin, että kun ei ole odottanut mitään erityistä elämystä,
on juuri silloin nähnyt ja kuullut jotain sellaista, joka on jättänyt
pysyvän muistijäljen tai ainakin virkistänyt ajatuksia.
Kulttuuri tekisi hyvää, jos sille vaan antaisi tilaisuuden.
Muutokset mahdollisia
Kulttuuritapahtumia järjestäessä kaikki ei aina mene niin kuin
siinä yhdessä tv-ohjelmassa, jossa iloiset suomenruotsalaiset
askartelevat auvoisasti ja kokkaavat kepeästi. Kuluva viikko on tästä
hyvä esimerkki: Nurmes-talon nurkilla yhdessä työhuoneessa ovat
tietokoneet ja puhelimet sauhunneet – puhumattakaan yhden
kulttuurityöläisen pääkopan kovalevystä.
Peruutuksia tulee näissä hommissa väistämättä. Tällä viikolla
sellainen osui Nurmeksen Joulumusiikin kohdalle, kun Zoomin vierailu
peruuntui. Viihteen ja taiteen ammattilaisista koostuvaa joukkoa ei
saadakaan tänne rajaseudulle pelaamaan jääkiekkoa ja esiintymään.
Onneksi yksi zoomilainen, jonka pään menoksi on kaavailtu yhtä sun
toista, on edelleen menossa mukana:
tanssija-koreografi-ohjaaja-näyttelijä (mihin kaikkeen hän
ehtiikään?!) Sami Saikkonen tulee Nurmekseen ja työskentelee Nurmeksen
Seppojen tanssijoiden kanssa puolen viikon ajan.
Saikkosen ja nurmekselaisten tanssijoiden yhteistyön tulos
nähdään lauantaina 29. marraskuuta Nurmes-talon Hannikaisen salissa.
Samassa yhteydessä Nurmeksen Joulumusiikki 2014 ampaisee iloisesti
käyntiin, ja tanssin lisäksi nautitaan ainakin musiikista. Toinen
zoomilainen, tapahtumamme taiteellinen johtaja Jussi Merikanto,
nähdään myös Hannikaisen salin näyttämöllä laulamassa. Hänen lauluaan
on viimeksi kuultu Nurmeksessa kaksi vuotta sitten Kauneimmat
joululaulut -messun kantaesityksessä, joten on jo aikakin päästää
Merikanto irti!
Kulttuurialalle tyypilliset koukerot eivät suinkaan lopu tämän
viikon osalta tähän. Nelikymppinen Nurmeksen kaupunki aikoi tarjota
kansalaisille tulevana sunnuntaina Ismo Leikolan show’n, ja ilmaisia
pääsylippuja oli jaettu 900 kappaletta.
Vaan mitä tekee stand up -koomikko? Menee ja menestyy jossain
Yhdysvalloissa, missä lie Las Vegasissa Funniest Person in the World
-kilpailussa ja etenee finaaliin asti. Käy ilmi, että esiintymistä on
pakko siirtää, sillä Leikola ei yksinkertaisesti ehdi toiselta puolen
Amerikan mannerta Nurmekseen sunnuntaiksi klo 16. Meidän onneksemme
esitys siirtyy vain kahdella päivällä. Nyt on myös mahdollista, että
PielisAreenalla nähdään tiistaina 28.10. klo 19 maailman hauskin
ihminen ja vielä ensimmäisellä kotimaan keikallaan kilpailuvoiton jälkeen.
Toivottavasti ilmaisen pääsylipun lunastaneet ymmärtävät, että
esiintymistä oli pakko siirtää. Ei kai kukaan kuvittele, että Leikola
olisi jättänyt kisan kesken esiintyäkseen ihan toisaalla? Hän menestyy
stand up -kilpailussa, jota käydään estradiviihteen huippumaassa
Yhdysvalloissa, ja ehkä myös pikkuruinen Suomemme saa hieman mainosta
siinä sivussa. Esiintyminen oli siirrettävä, emmekä voineet lähteä
kyselemään kaikilta lipun lunastaneilta, mikä olisi sovelias uusi
ajankohta. Tällä alalla on usein myös reagoitava nopeasti.
Mikään ei ole kiveen hakattua kulttuurimaailmassakaan –
onneksi. Muutoksen mahdollisuus on aina olemassa, ja oikeudet
muutoksiin pidätetään.
Taidetta tupaan
P. J. Hannikaisen muistomerkki Laulupuu kurkottaa Nurmeksen torilla
kohti taivaita. Paikkakunnan ehkä tunnetuin julkinen taideteos on
pystyttämisensä jälkeen saanut seurakseen torilavan, joka myös peittää
Laulupuuta, mutta luulisi, että se ainakaan P. J:tä haittaisi: olihan
Hannikainen jos kuka laulumiehiä.
Julkiseksi sanottu taideteos voi kuitenkin olla jotain paljon
pienempääkin. Porokylän koulun yhteyteen rakennetaan parasta aikaa
päiväkotia, jonka lepohuoneeseen syntyy aikanaan seinänkokoinen lyijykynäpiirros.
Nurmekselainen kuvataiteilija Anssi Mikael Okkonen tunnetaan
erityisesti valokuvantarkoista lyijykynäpiirustuksistaan. Maaseudun
ihmiset, kotieläimet ja elämäntapa ovat Okkosen ominta materiaalia.
Näistä aineksista syntyy varmasti myös teos päiväkodin lepohuoneeseen.
Porokylän päiväkoti valmistuu ensi vuonna, ja lapset saavat
sen käyttöönsä. Miltähän tuntuu mennä päiväunille, kun vierestä voi
melkein kuulla suomenhevosen ystävällisen hirnahduksen?