Pekka Juhani Hannikainen syntyi Nurmeksessa tasan 160 vuotta sitten eikä häntä totisesti ole täällä unohdettu. Nurmes-talossa on Hannikaisen sali, Kauppatorilla Eva Ryynäsen muotoilema muistomerkki Laulupuu ja Itäkaupungissa Hannikaisenkatu ja -aukio sekä Hannilan päiväkoti.

Ansioitunut kuoromies ja harrastajasäveltäjä elää näissä nimissä, mutta muutenkin: joulun aikaan on syytä muistaa, että esimerkiksi Joulupukki on lähtöisin hänen kynästään, kuten moni muukin joululaulu. Ne ikäpolvet, joiden musiikkitunnit koulussa olivat enemmän tai vähemmän laulamista opettajan polkiessa urkuharmonia, ovat  omakohtaisesti tutustuneet lukuisiin Hannikaisen säveltämiin koululauluihin.

Suomalaisessa kuoromaailmassa Hannikaisen nimeä pitää ylväimmin esillä yksi maan parhaista mieskuoroista. Hän perusti vuonna 1883 Helsingissä Ylioppilaskunnan laulajat, joka on vanhin suomenkielinen kuoro.

Kuoron perustamisesta syntyvä aasinsilta johdattaa ajatukset takaisin kotinurkkiin.  Nurmekselainen Kerttu Nikka perusti Valtimon tyttökuoron vuonna 1977, ja vain seitsemän toimintavuoden jälkeen alkoi pienen pohjoiskarjalaisen kunnan tyttöjen voittokulku kuorokilpailuissa. Samaan aikaan - vuonna 1984 - lähdettiin jo ensimmäiselle ulkomaanmatkallekin feresien helmat hulmuten. Omanlaisensa ihme, johon vaadittiin ainakin tinkimätöntä harjoittelua sekä laulajien ja heidän vanhempiensa sitoutumista harrastukseen. P. J. Hannikaisen joulu- ja koulu- sekä lastenlaulut olivat muuten Kerttu Nikan aikana Valtimon tyttökuoron ohjelmiston kulmakiviä.

Minulla oli onni olla Kertun säestettävänä ja opetettavana joskus kauan sitten nuorena tyttönä. Kerttu Nikka oli voimakastahtoinen, mutta samalla ainakin minun mielestäni sydämellinen ja valloittava persoona, joka sai myös aikaiseksi asioita - kuten Valtimon tyttökuoron esimerkkikin osoittaa. Puheet eivät olleet pelkkiä puheita, vaan muuttuivat Kertun käsissä teoiksi.

Nurmes-talon ja Hannikaisen salin ylpeys, täysimittainen Steinway-konserttiflyygeli, on sekin yksi Kerttu Nikan aikaansaannoksista. Hän teki 1990-luvun alussa kaikkensa, että  kulttuuritaloon hankitaan soitin, joka houkuttelee tänne kovan luokan esiintyjiä. Kerttu sai tahtonsa läpi. Lisäksi Nurmes-talossa on ymmärretty jo kauan sitten, että arvosoitin tarvitsee erityistä huolenpitoa. Niinpä flyygelillä on oma huone, jonka ilmankosteus ja lämpötila pidetään juuri oikeilla tasoilla. Eihän S-sarjan Mersuakaan pidetä taivasalla, jos on mahdollisuus pitää se tallissa.  

Director Cantus -arvonimelläkin huomioitu Kerttu Nikka sai toki Nurmes-taloon myös oman nimikkopaikkansa: musiikkiopiston tiloissa oleva Kertun kamari on nimetty hänen mukaansa. Musiikki- ja kulttuuri-ihmisenä hän oli oiva esimerkki siitä, kuinka mennään tarvittaessa vaikka läpi harmaan kiven. Kerttumainen tekemisen meininki on hyvä muistaa näinä aikoina, kun satsaaminen kulttuuriin kyseenalaistetaan siellä sun täällä: täytyy uskoa omaan asiaansa, niin saa ehkä parhaassa tapauksessa muutkin innostumaan?