tee mediaa /ohjeita

Tule tekemään
#NuortenNurmes-mediaa!

#NuortenNurmes-toiminta kaipailee nuorten tekemiä mediatuotoksia julkaisuiksi. Kaikki nuoria koskevat aiheet ovat tervetulleita.
Tee juttu, haastattelu, tietoartikkeli, blogiteksti, video, vlogi, sarjakuva, runo... Mitä ikinä keksitkään.
Voit lähettää yksittäisiä sisältöjä lomakkeella tai lähteä mukaan mediajengiin.

 

Mahdollisuus järjestää etätapaamisissa, joissa #NuortenNurmes-toiminta tarjoaa ohjausta sisällöntuottamiseen.

Lähetä teoksisi

1. Lähetä teoksesi lomakkeella
2. Jos kysyttävää ilmenee, ota rohkeasti yhteyttä somessa @NuortenNurmes tai puhelimitse 05046 89382 / Whatsapp käytössä
3. Halutessasi saat käyttöösi #NuortenNurmes-toiminnan tietokoneen, kuulokkeet ja tabletin

#NuortenNurmes/NuortenNurmes-media/kanavat

angle-left

Blogit

Prometheus-leiri

Kiitos elämäni parhaasta viikosta! Pus Pus”

Kävin oman Prometheus-leirini, tuttavallisemmin protun, 2018 kesällä Yli-Iissä Luonto-olohuoneella. Leirin jälkeisenä talvena päädyin ohjaaja-koulutuksiin ja viime kesänä olin ensimmäistä kertaa leirillä apuohjaajan roolissa.  
 
Ensin vähän tietoa siitä mitä protuleirit on ja mitä siellä tehdään. Prometheus-leirit ovat uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia, protulle on siis tervetullut kuka vain. Leirien tavoitteena on vahvistaa osallistujien itsetuntemusta sekä tarjota monipuolisia taitoja elämää varten, esimerkiksi valmiuksia itsenäiseen, kriittiseen ja luovaan ajatteluun sekä argumentoivaan ja kunnioittavaan keskusteluun. Suosituimmat leirit on suunniteltu käytäväksi 8. tai 9. luokan jälkeen, mutta leirejä järjestetään myös 16-20-vuotiaille ja yli 20-vuotiaille. Oman leirinsä jälkeen voi mennä vielä jatkoleireille, joita järjestetään kesällä, syksyllä ja talvella.  
 
Muistan matkan Nurmeksesta protulle. Matkaa oli yli 300 kilometriä ja lähdimme ajamaan kohti Yli-Iitä jo aamulla. Pysähdyimme syömään Oulussa, mutta minua jännitti niin paljon, ettei syömisestä meinannut tulla mitään. Kun käännyimme leiripaikalle johtavalle tielle iski paniikki. Muistan pelänneeni, että kaikilla muilla onkin joku kaveri mukana ja jään ihan yksin. Jälkeenpäin ajateltuna tuo pelko oli ihan turha. En nimittäin ollu ainoa, joka oli tullut leirille ilman tuttavia. Ja oikeastaan se, etten tuntenut leiriltä ketään etukäteen, oli vain iso etu. Joukosta tuiki tuntemattomia ihmisiä muotoutui minulle viikon aikana tärkeämpiä kuin olisin ikinä uskonut.  
 
Leirillä keskusteltiin paljon. Niin leiriä vetävän tiimin järjestämissä ohjelmissa, kuin myös kaikki vapaa-ajat. Puhuttiin maasta taivaaseen kaikesta meidän elämään liittyvästä. Protulla koin oloni hyväksytyksi ja sain olla ihan oma itseni. Leirin ilmapiiri oli turvallinen, vaikka voikin olla, että saatoimme aiheuttaa leiritiimille harmaita hiuksia viettämällä aikaa rannalla ilman valvontaa ja huutamalla keskusteluissa toistemme päälle, kun omaa vuoroaan ei jaksanut odottaa. Keskustelun lisäksi teimme paljon muutakin. Näin yksi rakkaista leirikavereistani tiivisti meidän loppujuhlassa pidetyn puheen loppuun: “Keskustelun lisäksi me ollaan leikitty, saunottu, laulettu, halittu, valvottu, painittu,  mahauduttu, naurettu ja itketty. Joo, itketty ja naurettu tosi paljon. Myös yhtä aikaa... Se  yhdistää.  Ja jos se on minusta kiinni niin en aio ikinä luopua näistä ihmisistä. Niin rakkaita ne mulle  on!
Kiitos elämäni parhaasta viikosta! Pus Pus”
 
 
Muistan, kuinka leirin viimeisenä iltana itkin silmät päästäni. En olisi millään halunnut lähteä leiriltä kotiin. Tiesin että protukaverini hajautuvat ympäri Suomea. Tiesin myös, että Nurmeksesta on kallista ja hankalaa lähteä tapaamaan protukavereitani Ouluun, jossa suurin osa heistä asuu. Nyt kun leiristä on jo aikaa, voin onnekseni sanoa, että välimatka ei hajottanut protulla syntynyttä porukkaa. Näimme edellisen kerran muutama kuukausi sitten Oulussa. Bussimatka Ouluun ei ollut lyhyt, mutta olin niin innoissani nähdessäni kavereitani pitkästä aikaa, ettei matka edes haitannut. Paluumatka Nurmekseen taas tuntui loputtomalta.
 
 Vaikka en kadukaan leirin käymistä pohjoisessa, omaa leiriäni kun en vaihtaisi mihinkään, suosittelisin kuitenkin valitsemaan leirin, joka on lähellä omaa asuinpaikkaa. Kun leirille ei ole valtavasti matkaa on todennäköisempää, että muutkin leiriläiset ovat läheltä leiripaikkaa. Joten kun protulta toivottavasti tarttuu mukaan uusia ystäviä, on heidän näkemisensä paljon helpompaa. Ja mikä tärkeintä, huolimatta siitä minkä ikäinen olet, missä asut ja mitä uskontoa tai poliittista kantaa edustat, jos sinulla mitenkään on mahdollisuus mene protulle! Siellä on hauskaa ja omaan ajatteluunsa saa leiriltä huimasti uusia näkökulmia. Itse lähdin viikon mittaiselta leiriltä mukanani valtavasti uusia ystäviä, parempi itsetunto ja pää täynnä uutta ajateltavaa. Parhaimmillaan leiristä muodostuu elämäsi paras viikko.  
 
-Aino

Lisää kommentteja

Lisää blogeja.

Unelmat

Kaikilla ihmisillä on unelmia. Jotkut ovat suuria koko elämän mittaisia asioita, kuten...

Yhteishaku

Yhteishaut alkavat kaikilla yhdeksäsluokkalaisilla helmikuun 18. päivä ja päättyy 10....