Lapsen oikeuksien päivää vietetään 20.11.2019. Syy miksi halusin
kirjoittaa tästä aiheesta tekstin on se, että tänä vuona YK:n lapsen
oikeuksien sopimus täyttää 30 vuotta. Teemana tänä vuonna on jokaisen
lapsen oikeus olla oma itsensä.
Itse näkisin, että elämme Suomessa hyvin etuoikeutetussa asemassa
huomioiden lapsen oikeuksia. Olemme paljon edellä monessakin asiassa
jos vertaamme lapsien oikeuksia esimerkiksi kehitysmaihin.
Kehitettävää kuitenkin on. Nyt mediassa on noussut paljon esiin
kuinka nuoria ja lapsia ollaan kohdeltu kaltoin sijaishuoltopaikoissa.
Itselleni tämä aihe nostattaa verenpaineen pilviin. Lapset ja nuoret,
jotka ovat syystä tai toisesta sijoitettuina tarvitsisivat ympärilleen
turvallisen ja rakastavan ympäristön, ei nöyryyttävää tai turvatonta
ympäristöä. Tämä on yksi kehityskohta, johon toivon vielä
tulevaisuudessa tiukemmin puututtavan.
Haluaisin myös muistuttaa jokaista lasta ja nuorta. Teillä on oikeus
vaikuttaa teidän elämäänne ja teillä on oikeus tulla kuulluksi.
Vanhempia ihmisiä vastaan voi olla vaikea nousta, mutta siihen on
oikeus. Kaikkea ei tarvitse sietää, eikä pitäisikään. Se, että
vanhemmat esimerkiksi käyttävät paljon alkoholia ja se tuottaa
negatiivisia tuntemuksia, niin sinun kokemuksesi ja tunteesi on
oikeutettu. Saat tuntea niin ja saat sanoa siitä vanhemmillesi ja jos
se ei auta, niin toivon että elämässäsi olisi joku sellainen ihminen
jolle voit asiasta puhua.
On myös tiedossa se, että vanhemmat eivät halua lasten näkevän tai
kokevan asioita mitä vanhempi käy läpi. On kuitenkin selvää että lapsi
nämä asiat aistii. Minä aistin ja niin olen kuullut monien muidenkin
lasten aistineen. Tällaisia tilanteita on useita, mutta esimerkkinä
voisi sanoa parisuhdeongelmat, joita aikuinen käy läpi. Ne sekalaiset
tunteet, mitä vanhempi joutuu käymään läpi usein heijastuu myös lapsiin.
Lapsena ja nuorena kohtaamme elämässä älyttömästi asioita, jotka
voivat olla täysin riippumattomia meistä. Kuitenkin ne tunteet,
ajatukset ja tapahtumat muokkaavat meitä tulevaisuudessa. Sitä on
vaikea nähdä silloin kun sitä elämää elää, mutta itse nuorena
aikuisena nään ja tunnen kuinka ne lapsuudessa tapahtuneet hyvät ja
huonot asiat ovat muovanneet minua tähän päivään.
Mitä enemmän asioita saadaan puheeksi, sitä enemmän niihin voidaan
vaikuttaa. Kukaan ei nää toisen pään sisään eikä kukaan voi nähdä mitä
sinun kotona tapahtuu. Ei ole häpeällistä tuoda asioita ilmi, vaikka
ne kuinka tuntuisivat hankalalta. Tärkeää on löytää se ihminen, jolle
asioista voi puhua. Hyväksyvä, arvostava ja turvallinen ympäristö
mahdollistaa lapsen tai nuoren kasvun täyteen hyvinvointiinsa.
On hienoa nähdä, kuinka Nurmeksessa koitetaan saada lasten ja nuorten
ääni kuuluviin. Pienellä paikkakunnalla näkisin tähän olevan hyvät
edellytykset, toisin kuin isommalla paikkakunnalla jossa lapsia ja
nuoria on paljon enemmän. Lapsen tai nuoren mielipide ei ole
arvottomampi mitä aikuisen. Lapsen oikeus osallisuuteen on yksi YK:n
lapsen oikeuksien sopimuksen peruskivistä: lapsen mielipide tulee aina
kuulla ja hänelle on varattava mahdollisuus sen
kertomiseen. Myös Suomen perustuslaki edellyttää, että lasten on
saatava ilmaista näkemyksensä kaikissa itseään koskevissa asioissa.
Puhutaan siis. Niin me nuoret, lapset, vanhemmat, aikuiset,
ammattilaiset, ihmettelijät ja otetaan mielipiteet kunnioittavasti
vastaan. Keskutellaan ja etsitään yhdessä ratkaisuja. Aina asiat eivät
helpoimman kautta mene, mutta keskustelu on mielestäni avain yhteisen
päämäärän löytämiseen.
Pikkuihmettelijä
)