Kulttuurin suotuisat vaikutukset ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun ovat olleet puheissa ja pinnalla jo jonkin aikaa. Paikallislehtemme Ylä-Karjalakin esitteli hiljattain näkyvän jutun voimin Markku T. Hyypän tutkimuksia ja kirjaa, jossa todetaan ihan otsikkoa myöten kulttuurin pidentävän ikää.

Kulttuuri tekee hyvää -iskulausetta käytettiin jo Helsingin kulttuurikaupunkivuoden 2000 aikana ja sen jälkeen sitä on toistettu ahkerasti eri yhteyksissä. Ja mitäpä sitä kiistämään, kun edellä mainitun Hyypän tutkimuskin sen todistaa. Erityisen tärkeä on kulttuuriharrastuksen sosiaalinen puoli: tulee lähdettyä pois kotoa neljän seinän sisältä.

Vaan kuinka saisi lähdettyä sen kulttuurin äärelle? Koti taitaa olla pahin kilpailija kaikille kulttuuririentojen järjestäjille. Kotona ovat kotiaskareet, houkutteleva sohva ja televisio, ehkä myös läheiset. Tai ehkä ei ole kaveria, jonka kanssa lähteä. Ja mitä ihmettä laitetaan päälle, kun lähdetään kulttuuritilaisuuteen?

Lyhyt oppimäärä arki-illan konserttiin tai teatteriesitykseen lähtemiseen on yksinkertainen. Päälle puetaan mukavat arkivaatteet, rahaa tarvitsee ehkä – ei toki aina – pääsylippuun ja mahdollisesti narikkamaksuun ja kahvikupposeen. Ennakkoluulot siitä, tuleeko ymmärtämään kuulemaansa ja näkemäänsä, täytyy unohtaa. Ei ole mitään ainoaa oikeaa tapaa ymmärtää taidetta, olipa se sitten mitä vain musiikinlajia, teatteria, tanssia, stand up -komiikkaa tai runonlausuntaa. Itse kunkin oma tapa on juuri se oikea.

Joskus voisi yllättää itsensä, repäistä itsensä ulos kotoa ja mennä katsomaan jotain, mistä ei etukäteen tiedä mitään. Omasta kokemuksestakin tiedän, että yllätys voi olla positiivinen. Onpa käynyt niinkin, että kun ei ole odottanut mitään erityistä elämystä, on juuri silloin nähnyt ja kuullut jotain sellaista, joka on jättänyt pysyvän muistijäljen tai ainakin virkistänyt ajatuksia.

Kulttuuri tekisi hyvää, jos sille vaan antaisi tilaisuuden.