Mikonniemi

Mikonniemeksi kutsuttiin ennen koko aluetta, jolle kauppala perustettiin. Vasta 1900-luvun vaihteessa on Mikonniemen alue kutistunut nykyään tunnetuksi niemen kärjeksi.

Mikonniemellä oli juhlakenttä, jolla järjestettiin urheilukilpailuja ja kansanjuhlia. Kuoro- ja voimisteluesityksiä varten rakennettiin esiintymislava ja kylpylävieraita ajatellen teetettiin alueelle puistosuunnitelma. Koiranäyttelyt, tukkilaiskisat ja ammuntakilpailut olivat ohjelmassa useampanakin kesänä.

Mikonniemellä oli tanssilava, jonka äänentoistona toimivat vanerisuppilot tanssi-iltoina suunnattiin kohti kauppalaa ja kymmenen aikaan kauppalalaisten yörauhan takaamiseksi sahalle päin. Mikonniemellä kävi esiintymässä monia Suomen eturivin artisteja, mm. Dallapé-orkesteri, Kipparikvartetti ja Vieno Kekkonen.

Päivälehti 3.6.1893

"Kieltämättä on tämä nurmekselaisten homma mitä onnistuneimpia. Sillä puhumattakaan "Rowastin lätsän" lääkkeellisestä etewyydestä, on seudun luonne monipuolisempi kuin kenties missään muualla Suomessa. Ensinnäkin saa itse kylpylaitos kerrassaan wiehättäwän ja terweellisen aseman Mikonniemen luoteisella rannalla, erään siewän hiekkapohjaisen lahdelman kainalossa. Itse niemi juhlakenttineen on warsin miellyttäwä olostelutanhua. Mutta ympäristö se wasta on, joka tälle kylpylaitokselle antaa etusijan, sillä täällä löytää kaikkien urheilujen, huwittelu- ja elintapojen ystäwä oikean Eldoradonsa."

1894

Kustaa v. Rantasen puistosuunnitelma vuodelta 1894

1896

...ikivanhat tuuheat hongat, jotka muodostavat, sikäli kun niemi kaarta, suuren piirin, jossa kasvaa tuuhea koivikko- ja pihlaikkometsä. Aiwan tämän vieressä on suuri kukkaisnurmi, Nurmekselaisten oma huwipaikka, jossa on kesäisin pidetty kansanjuhlia ja muita huweja. Sauna on aiwan tämän huwikentän wieressä. …Muutamia kymmeniä syliä saunasta on suuri Mikonsalmen silta, mukawa käwelypaikka.

1897

Perusti apteekkari Calonius perusti Mikonniemelle virvoitusjuomamyymälän.

1904

***

Matti Aaltonen muistelee Mikonniemeä näin:

Muutimme Nurmekseen kesällä 1946. Alkuun asuimme tilapäisesti vähän aikaa Mikonniemellä entisessä kylpylärakennuksessa. Luulen ettei asunnossamme ollut hellaa koska muistan äidin keittäneen ruokaa nuotiolla aivan Pielisen rannassa kivien välissä. Pian kuitenkin muutimme Rajakadulle ja sieltä sitten muutaman vuoden kuluttua Pitkänrannankadulle. Mutta Mikonniemeen liittyy monta tarinaa.

Viisikymmentäluvulla Nurmeksen kauppalassa saattoi harvoin nähdä sen ajan tunnettuja radiotähtiä. Seija-siskoni oli kyllä nähnyt kirjakaupassa pitkän ja komean Tapio Rautavaaran. Ja oltiin me kerran nenät kiinni ikkunassa kun Niilo Tarvajärvi käveli kotimme ohi pitkin Pitkänrannankatua, mutta se taisi olla jo kuusikymmentälukua. 
Muistan viisikymmentäluvulta sen tapauksen kun pylväsmainoksissa julistettiin että Mikonniemen tanssilavalla esiintyy radiosta tunnettu ja hyvin suosittu Kipparikvartetti. Meikäläisellä ei kuitenkaan sellaisia rahoja ollut, että olisin voinut ostaa tilaisuuteen pääsylipun järjestysmiesten revittäväksi.

Mutta illalla ajattelin että voisin ehkä ohittaa järjestysmiehet kiertäen esiintymispaikalle veneellä Mikonsalmen kautta. Niinpä soutelin Nurmesjärven puolelta Mikonsalmen siltojen ali Pielisen puolelle ja aloin tähtäillä Mikonniemen rannasta suojaisaa pusikkoa rantautumiseen. Kun järjestysmiehiä ei näkynyt vetelin täysillä keula kohisten rantaa, loikkasin maihin, vetäisin veneen kuiville ja lähdin hiipimään kohti tanssilavaa. Etenin vain muutaman askeleen kun pelästyi ja pysähdyin paikoilleen. Edessäni rantakoivujen katveessa seisoi joukko miehiä. No, eivät ne olleet järjestysmiehiä, eivätkä muitakaan paikkakuntalaisia. Kipparikvartetin laulajat siinä olivat esiintymistauolla ja katsoivat hymyillen hölmistynyttä pojankoltiaista. Pyörähdin ympäri, säntäsin veneelle ja soutelin kotiin kehumaan siskotytölle, että olin nähnyt Kipparikvartetin.

***