Navigaatiovalikko

Kulttuuri ja vapaa-aika / kulttuuri / blogiotsikko

Nurmes-talon nurkilta -blogi

Tämän blogin kirjoittaja on Nurmeksen kaupungin kulttuurisihteeri Marjo Säkkinen, jonka pääasiallista työmaata on Nurmes-talo.

Blogit

Vuosi 2014 on kulttuuripalvelujen osalta joulupaketissa. Viime viikkoina otimme tuttuun tapaan loppukirin Nurmeksen Joulumusiikissa, joka päättyi eilen.

Joulumusiikin taiteellinen johtaja Jussi Merikanto oli järjestänyt yleisöllemme yllätyksen ideallaan Ensemble Nylandian Kauneimmat barokkijoululaulut -konsertista. Vanhan musiikin yhtye ihastutti ns. periodisoittimillaan ja raikkaalla soitollaan. Pisteenä i:n päällä loisti miessolisti, jonka ääniala on kontratenori – harvinaisen korkea miesääni siis.

Kukaan ei ole tietääkseni määrännyt, että joulukonserteissa pitäisi vuodesta toiseen toistaa kaavaa kaikille tutuista joululauluista. Yllätyksellisyys ja tuoreus – vaikka kyseessä olikin vanhan musiikin konsertti – teki eilisestä illasta niin erityisen.

Joulumusiikkia tehdessä tulee melkeinpä joka vuosi eteen joko erityisen koskettava tulkinta vanhasta suosikista tai sitten lauluna aivan uusi tuttavuus. Tänä vuonna se oli Kauneimmat barokkijoululaulut -konsertissa kuulemani ikivanha irlantilainen jouluhymni The Wexford Carol. Laulun koruton kauneus muistutti vanhasta lukkarinrakkaudesta irlantilaiseen kansanmusiikkiin. Solisti David Hackstonin ja Ensemble Nylandian esitys henki sitä nimenomaista joulurauhaa, jota moni jo varmasti odottaa.

Hyvän joulun toivotuksena kuitenkin jotain aivan muuta: joulu voi olla myös poppia, kuten brittilaulaja Tracey Thornin kaksi vuotta vanha joululevy. Klikkaa ja kuuntele. Joy.

Pekasta Kerttuun

Pekka Juhani Hannikainen syntyi Nurmeksessa tasan 160 vuotta sitten eikä häntä totisesti ole täällä unohdettu. Nurmes-talossa on Hannikaisen sali, Kauppatorilla Eva Ryynäsen muotoilema muistomerkki Laulupuu ja Itäkaupungissa Hannikaisenkatu ja -aukio sekä Hannilan päiväkoti.

Ansioitunut kuoromies ja harrastajasäveltäjä elää näissä nimissä, mutta muutenkin: joulun aikaan on syytä muistaa, että esimerkiksi Joulupukki on lähtöisin hänen kynästään, kuten moni muukin joululaulu. Ne ikäpolvet, joiden musiikkitunnit koulussa olivat enemmän tai vähemmän laulamista opettajan polkiessa urkuharmonia, ovat  omakohtaisesti tutustuneet lukuisiin Hannikaisen säveltämiin koululauluihin.

Suomalaisessa kuoromaailmassa Hannikaisen nimeä pitää ylväimmin esillä yksi maan parhaista mieskuoroista. Hän perusti vuonna 1883 Helsingissä Ylioppilaskunnan laulajat, joka on vanhin suomenkielinen kuoro.

Kuoron perustamisesta syntyvä aasinsilta johdattaa ajatukset takaisin kotinurkkiin.  Nurmekselainen Kerttu Nikka perusti Valtimon tyttökuoron vuonna 1977, ja vain seitsemän toimintavuoden jälkeen alkoi pienen pohjoiskarjalaisen kunnan tyttöjen voittokulku kuorokilpailuissa. Samaan aikaan - vuonna 1984 - lähdettiin jo ensimmäiselle ulkomaanmatkallekin feresien helmat hulmuten. Omanlaisensa ihme, johon vaadittiin ainakin tinkimätöntä harjoittelua sekä laulajien ja heidän vanhempiensa sitoutumista harrastukseen. P. J. Hannikaisen joulu- ja koulu- sekä lastenlaulut olivat muuten Kerttu Nikan aikana Valtimon tyttökuoron ohjelmiston kulmakiviä.

Minulla oli onni olla Kertun säestettävänä ja opetettavana joskus kauan sitten nuorena tyttönä. Kerttu Nikka oli voimakastahtoinen, mutta samalla ainakin minun mielestäni sydämellinen ja valloittava persoona, joka sai myös aikaiseksi asioita - kuten Valtimon tyttökuoron esimerkkikin osoittaa. Puheet eivät olleet pelkkiä puheita, vaan muuttuivat Kertun käsissä teoiksi.

Nurmes-talon ja Hannikaisen salin ylpeys, täysimittainen Steinway-konserttiflyygeli, on sekin yksi Kerttu Nikan aikaansaannoksista. Hän teki 1990-luvun alussa kaikkensa, että  kulttuuritaloon hankitaan soitin, joka houkuttelee tänne kovan luokan esiintyjiä. Kerttu sai tahtonsa läpi. Lisäksi Nurmes-talossa on ymmärretty jo kauan sitten, että arvosoitin tarvitsee erityistä huolenpitoa. Niinpä flyygelillä on oma huone, jonka ilmankosteus ja lämpötila pidetään juuri oikeilla tasoilla. Eihän S-sarjan Mersuakaan pidetä taivasalla, jos on mahdollisuus pitää se tallissa.  

Director Cantus -arvonimelläkin huomioitu Kerttu Nikka sai toki Nurmes-taloon myös oman nimikkopaikkansa: musiikkiopiston tiloissa oleva Kertun kamari on nimetty hänen mukaansa. Musiikki- ja kulttuuri-ihmisenä hän oli oiva esimerkki siitä, kuinka mennään tarvittaessa vaikka läpi harmaan kiven. Kerttumainen tekemisen meininki on hyvä muistaa näinä aikoina, kun satsaaminen kulttuuriin kyseenalaistetaan siellä sun täällä: täytyy uskoa omaan asiaansa, niin saa ehkä parhaassa tapauksessa muutkin innostumaan?

Nurmeksen Seppojen tanssijaoston nuoret tanssijat kävivät viikonloppuna Kuopiossa näyttämässä, että paikkakuntamme tanssimaine ei ole tuulesta temmattu. Kuopion Reippaan voimistelijoiden Polkuja-tanssikatselmuksesta oli kotiin tuomisina kutsu esiintymään ensi kesänä Kuopio tanssii ja soi -festivaalin Off Stage -osiossa.

Valinnan teki katselmuksen päätuomari Sami Saikkonen tietämättä, että vain muutaman päivän kuluttua hän ryhtyy tekemään tanssinumeroa samaisten tanssijoiden kanssa. Saikkonen tiesi toki olevansa tulossa Nurmekseen ja töihin tanssijaoston kanssa, mutta hän teki päätöksensä ilman tietoa esiintyjien taustaorganisaatiosta tai kotipaikkakunnasta. Aikamoinen sattuma!

Saikkonen harjoittaa tanssijoita kolmena peräkkäisenä iltana, ja julkisen esityksen aika on Nurmeksen Joulumusiikin Tähtiyön taikaa -illassa lauantaina 29. marraskuuta. Nuorten tanssinharrastajien sitoutuminen nopeatempoiseen projektiin oli luonnollisesti edellytys sille, että Joulumusiikin taustajoukoissa ryhdyttiin hankkeeseen. Tanssijaosto oli kuitenkin heti kysyttäessä valmis ottamaan vastaan vierailevan opettajan.

Kilpailu lasten ja nuorten vapaa-ajasta on kuulemani mukaan kovaa. Perinteinen harrastaminen – olipa kyseessä sitten urheilu, musiikki tai tanssi – kilpailee esimerkiksi kaiken sen kanssa, mitä löytyy omasta älypuhelimesta, tabletilta, tietokoneelta ja telkkarista. Ollaan tultu kauas omasta lapsuudestani, jolloin oli kaksi tv-kanavaa ja mustavalkoinen televisio olohuoneen nurkassa. Perjantai-iltapäivisin piti kiiruhtaa ulkoa kotiin, kun Musta Ori alkoi, mutta sen puolituntisen jälkeen oli taas aikaa johonkin muuhun.  

Seppojen tanssijaosto tuntuu kuitenkin pärjäävän kilpailussa lasten ja nuorten ajasta. Mitä ihmettä siellä tanssitunneilla oikein tapahtuu, kun nämä parasta aikaa Saikkosen projektissakin mukana olevat tytöt jaksavat koulun ja muiden harrastusten lisäksi löytää itsestään energiaa myös tähän? Tanssijaostossa tehdään mitä ilmeisimmin jotain oikein, kun yhdessä tekeminen voittaa ajanvieton härpäkkeiden kanssa. Nostan taas kerran hattuani paitsi nuorille harrastajille, myös opettajille ja vanhemmille, jotka onnistuvat tässä.

Tanssin harrastaminen on tehty Nurmeksessa niin houkuttelevaksi, että venyminenkin aina tarpeen tullen on mahdollista. Avainasemassa ovat ne aikuiset alansa ammattilaiset, jotka luotsaavat lapsia ja nuoria. Tarvitaan innostavia ja itsensä likoon laittavia opettajia, jotta saadaan aikaiseksi aitoa iloa ja paloa jatkaa harrastusta.

Se Kuopion katselmuksessa hienosti menestynyt koreografia Kotoa pois on muuten tanssijaoston opettajan Laura Sormusen käsialaa, ja nähdään Nurmeksessa ensimmäistä kertaa kaupungin itsenäisyyspäivän juhlassa. Tervetuloa katsomaan myös sitä! Huomenna kuitenkin Tähtiyön taikaa nuorten tanssijoiden tapaan...
 

Nurmes-talon Hannikaisen salissa vierailee säännöllisesti esiintymässä eri alojen taiteilijoita, jotka lausuvat herkästi ääneen sen, mitä ajattelevat talostamme. Kehuvien ja ihastelevien rivien välistä voi usein kuulla myös ihmetyksen siitä, kuinka pikkukaupungissa voi olla tällainen oikea kulttuuritalo.

Nurmes-talon suunnittelua ohjannut ja valvonut toimikunta ansaitsee vielä yli 20 vuoden jälkeenkin kiitokset siitä, että heillä oli rohkeutta sisällyttää taloon kaikki ne toiminnot, mitä täällä nyt on. Kirjaston ja museon lisäksi taloon päätettiin toteuttaa moneen käyttöön soveltuva sali ja galleria sekä tanssin- ja musiikinopetukseen tarkoitetut tilat – puhumattakaan kahvilasta.

Nurmes-talo muuntuu puheissa usein ”kirjastoksi”, joka ihan ansaitusti on tietysti talon käytetyin ja tunnetuin osa. Talossa harvoin käyvälle saattaa olla yllätys, kuinka paljon harrastustoimintaa mahtuu näiden seinien sisälle. Ylä-Karjalan kansalaisopiston käsityöluokassa opetellaan monenlaisia kädentaitoja. Tanssisaliksi suunnitellussa Palanderin salissa harjoittelee monenikäisiä tanssinharrastajia tunnetun ja kiitetyn Nurmeksen Seppojen tanssijaoston tunneilla, mutta mahtuupa tilaan myös kansalaisopiston liikuntatarjontaa. Pielisen Karjalan musiikkiopiston Nurmeksen toimipisteellä on talossa omat tilat.

Onhan Nurmeksessa käyty tanssi- ja soittotunneilla ennen Nurmes-taloakin. Musiikkiopiston toimipiste käynnisti toimintansa Keskustan alakoululla vuonna 1978, mutta lienee mukavampaa olla omissa soittohuoneissa kuin toisten nurkissa luokissa, joihin on tuotava kaikki aina tullessaan ja vietävä mennessään. Tanssitunnit eivät nykyiselläkään taida mahtua ihan kokonaisuudessaan Palanderin saliin, mutta ainakaan ei olla täysin koulutilojen varassa.

Hannikaisen salissa on eletty kiireistä syksyä. Erilaisten kulttuuritilaisuuksien lisäksi siellä on esimerkiksi äänestetty kuntaliitoksesta ja katsottu kerta toisensa jälkeen Kino Hannikaisen näytöksissä syksyn hittielokuvaa Mielensäpahoittaja. Salia käyttävät monet muutkin tilaisuuksien järjestäjät kuin kaupungin eri yksiköt, ja hyvä niin, sillä onhan Hannikaisen sali niin kuin koko talokin tarkoitettu meille kaikille.

Nurmes-talon kynnys on matala, joten tervetuloa käymään. Talo ei ole mikään taidepalatsi, vaan ihmisen kokoinen kulttuuritalo.
 

Kulttuuri tekisi hyvää

Kulttuurin suotuisat vaikutukset ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun ovat olleet puheissa ja pinnalla jo jonkin aikaa. Paikallislehtemme Ylä-Karjalakin esitteli hiljattain näkyvän jutun voimin Markku T. Hyypän tutkimuksia ja kirjaa, jossa todetaan ihan otsikkoa myöten kulttuurin pidentävän ikää.

Kulttuuri tekee hyvää -iskulausetta käytettiin jo Helsingin kulttuurikaupunkivuoden 2000 aikana ja sen jälkeen sitä on toistettu ahkerasti eri yhteyksissä. Ja mitäpä sitä kiistämään, kun edellä mainitun Hyypän tutkimuskin sen todistaa. Erityisen tärkeä on kulttuuriharrastuksen sosiaalinen puoli: tulee lähdettyä pois kotoa neljän seinän sisältä.

Vaan kuinka saisi lähdettyä sen kulttuurin äärelle? Koti taitaa olla pahin kilpailija kaikille kulttuuririentojen järjestäjille. Kotona ovat kotiaskareet, houkutteleva sohva ja televisio, ehkä myös läheiset. Tai ehkä ei ole kaveria, jonka kanssa lähteä. Ja mitä ihmettä laitetaan päälle, kun lähdetään kulttuuritilaisuuteen?

Lyhyt oppimäärä arki-illan konserttiin tai teatteriesitykseen lähtemiseen on yksinkertainen. Päälle puetaan mukavat arkivaatteet, rahaa tarvitsee ehkä – ei toki aina – pääsylippuun ja mahdollisesti narikkamaksuun ja kahvikupposeen. Ennakkoluulot siitä, tuleeko ymmärtämään kuulemaansa ja näkemäänsä, täytyy unohtaa. Ei ole mitään ainoaa oikeaa tapaa ymmärtää taidetta, olipa se sitten mitä vain musiikinlajia, teatteria, tanssia, stand up -komiikkaa tai runonlausuntaa. Itse kunkin oma tapa on juuri se oikea.

Joskus voisi yllättää itsensä, repäistä itsensä ulos kotoa ja mennä katsomaan jotain, mistä ei etukäteen tiedä mitään. Omasta kokemuksestakin tiedän, että yllätys voi olla positiivinen. Onpa käynyt niinkin, että kun ei ole odottanut mitään erityistä elämystä, on juuri silloin nähnyt ja kuullut jotain sellaista, joka on jättänyt pysyvän muistijäljen tai ainakin virkistänyt ajatuksia.

Kulttuuri tekisi hyvää, jos sille vaan antaisi tilaisuuden.