Navigaatiovalikko

Kulttuuri ja vapaa-aika / kulttuuri / blogiotsikko

Nurmes-talon nurkilta -blogi

Tämän blogin kirjoittaja on Nurmeksen kaupungin kulttuurisihteeri Marjo Säkkinen, jonka pääasiallista työmaata on Nurmes-talo.

Sisältöjulkaisija

Avatar
Marjo Säkkinen
Avatar
Marjo Säkkinen
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito

Blogit

Pianotaiteilija, säveltäjä ja kapellimestari Olli Mustonen vieraili eilen Nurmeksessa neljättä kertaa. Pois lähtiessään hän ihaili hämärässä huhtikuun illassa Nurmes-talosta Nurmesjärvelle avautuvaa maisemaa ja totesi: ”Maailmassa ei ole missään konserttitaloa, josta olisi näin hienot näkymät!”

Mustonen vieraili täällä edellisen kerran tammikuussa 2014. Silloin ohjelmassa oli neljä Sergei Prokofjevin yhdeksästä pianosonaatista, ja Mustosen laaja Prokofjev-projekti oli juuri käynnistymässä. Nurmeksen konsertista ei kulunut viikkoakaan, kun hän esitti saman ohjelmiston loppuunmyydyssä Musiikkitalon Konserttisalissa. Uljaan Musiikkitalon pääsaliin mahtuu 1 704 kuulijaa, meillä Hannikaisen salissa yleisöä ei ollut aivan niin paljon.

Eilen illalla kuultiin loput viisi Prokofjevin pianosonaateista. Se, joka onnistui olemaan paikalla molemmissa konserteissa, voi nyt onnitella itseään. Harva suomalainen pianisti on ottanut haltuunsa tämän järkälemäisen sonaattien sarjan, joka vaatii soittajaltaan paljon, ja on onnekas konsertissa kävijä, jos on kuullut tämän kokonaisuuden Mustosen tulkitsemana. Pianisti-säveltäjä Sergei Prokofjevin musiikki istuu toisen pianisti-säveltäjän käsiin paremmin kuin hyvin. 

Jos sonaatit ovat soittajalle vaativia, ei yleisökään päässyt eilen helpolla. Parhaiten selviytyi antautumalla musiikin ja pianon velhon vietäväksi. Ylä-Karjala oli tehnyt mainion ennakkojutun (16.4.2015) konsertista ja haastatellut Mustosta. Moni tuntuu arkailevan konserttiin lähtöä, mutta Mustosella oli tähän osuva kommentti: ”Joskus joku sanoo, ettei hänen kannata tulla konserttiin, kun ei ymmärrä musiikista. Sama kuin ei kannattaisi mennä kävelylle metsään, kun ei ole biologi.” Voisikohan tuota paremmin sanoa?

Tällaisena aamuna on erityisen kiitollinen Nurmes-talosta, Hannikaisen salista ja meidän Steinway-flyygelistämme. Ilman neljännesvuosisadan takaisia rohkeita ratkaisuja eilinenkin elämys olisi jäänyt kokematta.  
 

- Se oli ihana! huudahti pieni katsoja nähtyään Hannikaisen salissa Väärinpäinmaan, lapsille tarkoitetun musiikkiteatteriesityksen. Kajaanilaisen Vaara-kollektiivin esityksessä oli ihastuneen pikkutytön lisäksi paikalla muutakin ryhmäperhepäiväkotien ja perhepäivähoidon väkeä. Sama esitys vieraili vielä tänään Rekulan ja Hannilan päiväkodeissa.

Väärinpäinmaan tekijät olivat kuunnelleet esitystä tehdessään kohderyhmäänsä, kajaanilaisen päiväkodin lapsia. Ei siis ihme, että esitys osui ja upposi. Lapsille suunniteltua ja hyvin tehtyä kulttuuritarjontaa tarvitaan: näin kasvatetaan uutta yleisöä, ja tuotetaan lapsille elämyksiä.

Keväämmällä on luvassa lisää ikiomia juttuja lapsille. Vauvateatteriesitys Onnenvuosi vierailee Nurmeksessa huhtikuun loppupuolella. Onnenvuosi on Outokummun Teatterin tuottama aistielämysmatka 4-12 kuukauden ikäisille vauvoille. Yhden esityksen nähneenä voin sanoa, että kyllä vaan vauvakin osaa nauttia teatterista, kun se etenee juuri hänen tahtiinsa ja virittää kaikkia aisteja.

Huhtikuussa heti vauvateatterin jälkeisenä päivänä tarjoillaan hieman vanhemmille, mutta kuitenkin perheen pienimmille Pippuri soikoon! -yhtyeen konsertti. Joensuulaiset musiikin ammattilaiset ja ammattiin tähtäävät ovat polkaisseet kasaan peräti kahdeksanhenkisen orkesterin, joka tekee antaumuksella lastenmusiikkia.  

Nurmeksessa on lastenkulttuuritarjonnan toteuttamisessa oivana yhteistyökumppanina myös MLL:n paikallisyhdistys. Se kutsui tammikuussa Nurmekseen Linnateatterin Puhveli-Billin lännensirkuksineen, ja kaupungin kulttuuripalvelut otti osaa kuluihin ja tarjosi tilan. Yhteistyö jatkuu samoin kuvioin syksyllä, jolloin nähdään jälleen Linnateatterin tuotantoa, Tatu ja Patu pihalla.   

Lasten omat kulttuuritilaisuudet ovat useimmiten maksuttomia, jotta kynnys osallistua olisi mahdollisimman matala. Varmin tapa saada lapset kulttuurin pariin on yhteistyö varhaiskasvatuksen ja koulujen kanssa. Juuri siksi kirjoituksen alussa mainittu Väärinpäinmaa tarjottiin kaikille kunnallisessa päivähoidossa oleville, ja siksi Nurmeksen kaupunki on ollut jo viiden lukuvuoden ajan mukana Konserttikeskuksen Konsertti joka kouluun -hankkeessa.

Konsertti joka kouluun on toimintamuoto, jossa samat esiintyjät konsertoivat vierailunsa aikana kaikille perusopetuksen oppilaille. Nurmeksen oppilasmäärillä se tarkoittaa viittä konserttia. Tämän lukuvuoden konsertit olivat jo syksyllä, kun My First Band keikkaili pari päivää kaupungissamme. Oli siinä ihmettä kerrakseen, kun kansainvälistä uraa tekevä popbändi jalkautui tänne ja teki vielä biisinkin oppilaiden kanssa kussakin konsertissa. Bändin jäsenten taustalta löytyy keikkailua esim. PMMP:n ja Jenni Vartiaisen kanssa, joten ihan ensimmäistä kertaa ei oltu pappia kyydissä. Sopimus ensi lukuvuoden mukana olosta Konsertti joka kouluun -hankkeessa on jo allekirjoitettu, mutta esiintyjät ja aikataulut ovat vielä auki.

Vielä yksi kurkistus tulevaan syksyyn: leikki-ikäisten vanhemmat voivat jo laittaa kalenteriin 27.9. klo 15 Hannikaisen sali ja tv:stä tuttu Mimmit. Jo kolmatta kertaa Nurmeksessa!

Otan harkitun harha-askeleen oman laatikkoni ulkopuolelle. Tai oikeastaan katson hyvin lähelle, sillä kirjasto kuuluu suomalaisessa hallintokielessä kulttuuripalveluihin ja on varmasti käytetyin ja suosituin kulttuuripalvelu.

Yleinen ja ilmainen kirjasto on meille itsestäänselvyys, jota voisi arvostaa vaikka enemmänkin. Myöhässä palautetuista lainoista rapsahtaa tosin sakkoja eikä aineiston varaaminenkaan ole ilmaista, mutta maksut ovat pieniä. Valtava määrä aineistoa on kaikkien ulottuvilla: se, jos mikä on tasa-arvoista kulttuuripalvelua. Mitä ei omasta lähikirjastosta löydy, on tilattavissa kaukolainaan muualta. Voisi siteerata kevään suosikkihokemaa televisiosta: Aivan mahtavaa!

Joensuun Pyhäselässä remontoitiin kirjasto asiakkaiden toiveita kuunnellen. Onnistuneena lopputuloksena kirjastosta on muodostumassa pyhäselkäläisten olohuone, ja niinhän sen pitääkin olla. Nurmes-talo ja kirjasto osana sitä ovat olleet olohuoneena käytössä jo 24 vuotta, mutta osaammeko Nurmeksessa tarpeeksi arvostaa omaa kirjastoamme? Ei ole itsestään selvää, että tämän kokoisessa kaupungissa on kaikin puolin tasokas kirjasto. Ja vaikka niitä Pyhäselän kirjaston varustukseen kuuluvia juoma-automaatteja ei meidän kirjastostamme löydykään, niin onhan meillä kahvila talossa.

Tökkäsin tikulla silmään vanhojen aikojen muistelijoita tässä blogissa jokin aika sitten, mutta kurkkaan nyt kuitenkin häpeilemättä menneisyyteen ja aikaan, kun Nurmeksen pääkirjasto oli Porokylässä. Siellä alkoi oma kirjastonkäyttäjän taipaleeni 4-vuotiaana lastenkirjojen äärestä eikä niitä muuten ollut tolkuttoman montaa hyllyriviä. Riittävästi kuitenkin tekemään minusta kanta-asiakkaan: kirjastossa oli taikaa.

Porokylän kirjastotalo oli kuitenkin rakennuksena puutteellinen ja aikansa elänyt viimeistään 1980-luvulla. Nurmeksen kaupungilla oli takataskussa Väinö Hämäläisen testamenttilahjoitus museo-kirjastotalon rakentamiseksi, joten viimeinkin vuonna 1991 avattiin uusi kulttuuritalo. Nurmes-talo kirjastoineen on meille ylpeydenaihe.

Hiihtoloma on alkamaisillaan koululaisilla ja monilla muillakin. Itse pakkaan mukaan suksien lisäksi kirjoja, jotka on tietysti lainattu Nurmeksen kirjastosta. Ruotsalaista jännitystä rinkkaan ja menoksi. Mainiota hiihtolomaa!
 

Nurmes-talossa valmistaudutaan jo toista kertaa helmikuiseen tapahtumaviikkoon. Viikolla kahdeksan katsellaan elokuvia usean näytöksen päivätahtia, ja uppoudutaan näyttelyissä Pielisen Karjalaan.

Varaslähtö viikkoon otetaan Kino Hannikaisessa jo sunnuntaina 15. helmikuuta. Iltapäivällä on tarjolla italialainen taltiointi Verdin oopperasta Naamiohuvit ja sen jälkeen jatketaan vielä elokuvilla.

On taas hiihtolomalaisilla ihmettelemisen aihetta, kun Kino Hannikainen paukuttaa valkokankaalle tämän hetken tuoreimpia elokuvia. Risto Räppääjä ja Sevillan saituri, Lovemilla, Fifty Shades of Grey, Kaiken teoria, Night at the Museum: Haudan salaisuus, Turisti ja vielä viikon loppupuolella Imitation Game. Tarjolla on vahvaa draamaa, ripaus erotiikkaakin, kepeää viihdettä sekä omaa katsottavaa lapsille ja nuorille.

Keskiviikkona pidetään elokuvissa välipäivä, sillä Hannikaisen sali on varattu Soittoa ja sirkushuveja -konsertille ja sen valmisteluille. Pielisen Karjalan musiikkiopiston Nurmeksen toimipisteen oppilaskonsertti saa lieksalaista lisämaustetta sirkuksen muodossa. Sirkustaiteilija Karoliina Turkan vetämä opetus on vakiinnuttanut paikkansa Lieksassa, joten on jo aikakin nähdä näiden innokkaiden lasten ja nuorten esityksiä myös Nurmes-talossa.

Kötsin museossa avautuu tiistaina 17. helmikuuta näyttely Nurmes Pielisen Karjalassa Ruotsin vallan ajalla 1617-1809. Samana iltana Kötsin museossa järjestetään yhteistyössä Nurmes-Seuran kanssa vielä kotiseutuilta, jossa erikoistutkija Ismo Björn luennoi Ruotsin vallan aikaisesta Nurmeksesta. Kiinnostavaa paikallishistoriaa on siis luvassa!

Kirjastossa on jo avautunut seitsemän kädentaitajan näyttely, jossa nähdään, millaisia tekstiiliteoksia ajatukset Pielisestä ovat synnyttäneet. Galleria Tykossa on niin ikään jo avattu kolmen lieksalaisen kuvataiteenharrastajan näyttely Hetki ajassa. Heikki Elme, Mauri Kokko ja Suvi Komsa kuvaavat teoksissaan myös pielisenkarjalaista maisemaa. Elme ja Kokko ovat yleisön tavattavissa galleriassa tiistaina 17. helmikuuta.

Kulttuurin saralla yhteistyö näkyy toimivan yli Pielisen Karjalan kuntarajojen, ja yleisökin liikkuu sujuvasti kunnasta toiseen mieleisen tarjonnan perässä. Ja mikä ettei: eihän 20–50 kilometriä ole ruuhka-Suomen mittakaavaan verrattuna matka eikä mikään, jos haluaa osallistua kiinnostavaan tilaisuuteen. Asiansa osaavat taitajat ansaitsevat esiintymistilaisuutensa puolin ja toisin, joten odotan erityisesti Lieksan sirkuskoululaisten vierailua. Syttyisiköhän Nurmeksessakin sirkuskipinä?

Tervetuloa Nurmes-taloon, meidän kynnyksemme ei ole korkea. Ja katso ensi viikolla ainakin tuore ruotsalaiselokuva Turisti, joka nähdään Kino Hannikaisessa maanantai-iltana ja tiistaina iltapäivällä.
 

Katse eteenpäin

Ei, en ole mieltynyt armeijan komentoihin, vaikka otsikosta saattaisi niin luulla. Suuntaan vaan katseen mieluummin eteen- kuin taaksepäin. Tulevan kulttuuritarjonnan suunnittelu on osa liki jokaista työpäivää, joten on hieman pakkokin mennä mieluummin etukenossa. Toiminnan kehittämisen pitäisi myös olla päivittäin mielessä eikä langeta "ainahan meillä on tehty näin" -sudenkuoppiin.

Kuntaorganisaatioissa eletään tällä hetkellä tietenkin kiivasta taakse päin katselun aikaa, kun toimintakertomusten laadinta istuttaa meitä näyttöjemme äärellä. Kulttuuripalveluiden vuotta 2014 sävyttivät erityisesti Nurmeksen kaupungin 40-vuotistapahtumat, mutta tänä vuonna palataan taas normaaliin päiväjärjestykseen.

Kulttuuritarjonnan tulisi olla ajan hermolla ja elää tässä päivässä. Meillä Nurmeksen kaupungin sivistyspalvelukeskuksessa on onneksi toimiva tehtäväjako, sillä kaupungilla on pätevästi johdettu museo. Lisäksi kotiseutuyhdistys Nurmes-Seura toimii vireänä ja läheisessä yhteistyössä museon kanssa. Nurmeksen alueen menneisyyden tallentaminen ja historian elävä esittely on hyvissä käsissä.

Ajan hermolla oleminen ei toki tarkoita Hannikaisen salin kalenterin täyttämistä kokeellisilla taideprojekteilla viikosta toiseen, joten yleisö voi huokaista helpotuksesta. Vaan eipä kuitenkaan mennä sieltä, missä aita on matalin. Joskus vaikka konserttiin tuleminen voi vaatia riskin ottoa, mutta uskallan väittää, että heittäytyminen kannattaa.

Kevät 2015 tuo tullessaan Hannikaisen saliin tämän ajan elävää musiikkia ja teatteria, Suomen parhaita muusikoita ja kansainvälistäkin tuulahdusta. Eteenpäin katsominen merkitsee myös uusien kulttuurin käyttäjien kasvattamista, jota tehdään tänä keväänä tuomalla päiväkoti-ikäisille Kainuun suunnalta ikioma teatteriesitys Väärinpäinmaa.

Nurmes-talon galleria Tykossa on juuri päättymässä Auli Partion näyttely Maailmain, jossa on nähty maalausten lisäksi kierrätysmateriaaleista tehtyjä teoksia. Kierrätys jos mikä on päivän sana, joten on ollut hienoa nähdä, kuinka kierrätetyt materiaalit taipuvat taiteeksi.

Gallerian toiminnassa tässä ajassa eläminen ja elävien taiteen tekijöiden esittely on itsestään selvää. Kuvataiteilijoille - ja välillä myös kuvataiteen harrastajille - on ensiarvoisen tärkeää saada teoksiaan yleisön nähtäville. Tykon kaltainen helposti lähestyttävä galleriatila on syystäkin houkutteleva, sillä siellä on helppo piipahtaa vaikka kirjastokäynnin tai elokuvaillan yhteydessä. Pisteenä i:n päällä on gallerian suurista ikkunoista kohti Nurmesjärveä avautuva maisema, joka on jo itsessään päivittäin muuttuva taideteos.

Heleää helmikuun alkua ja katse kohti valoa!