Navigaatiovalikko

Kulttuuri ja vapaa-aika / kulttuuri / blogiotsikko

Nurmes-talon nurkilta -blogi

Tämän blogin kirjoittaja on Nurmeksen kaupungin kulttuurisihteeri Marjo Säkkinen, jonka pääasiallista työmaata on Nurmes-talo.

Blogit

Muutokset mahdollisia

Kulttuuritapahtumia järjestäessä kaikki ei aina mene niin kuin siinä yhdessä tv-ohjelmassa, jossa iloiset suomenruotsalaiset askartelevat auvoisasti ja kokkaavat kepeästi. Kuluva viikko on tästä hyvä esimerkki: Nurmes-talon nurkilla yhdessä työhuoneessa ovat tietokoneet ja puhelimet sauhunneet – puhumattakaan yhden kulttuurityöläisen pääkopan kovalevystä.

Peruutuksia tulee näissä hommissa väistämättä. Tällä viikolla sellainen osui Nurmeksen Joulumusiikin kohdalle, kun Zoomin vierailu peruuntui. Viihteen ja taiteen ammattilaisista koostuvaa joukkoa ei saadakaan tänne rajaseudulle pelaamaan jääkiekkoa ja esiintymään. Onneksi yksi zoomilainen, jonka pään menoksi on kaavailtu yhtä sun toista, on edelleen menossa mukana: tanssija-koreografi-ohjaaja-näyttelijä (mihin kaikkeen hän ehtiikään?!) Sami Saikkonen tulee Nurmekseen ja työskentelee Nurmeksen Seppojen tanssijoiden kanssa puolen viikon ajan.

Saikkosen ja nurmekselaisten tanssijoiden yhteistyön tulos nähdään lauantaina 29. marraskuuta Nurmes-talon Hannikaisen salissa. Samassa yhteydessä Nurmeksen Joulumusiikki 2014 ampaisee iloisesti käyntiin, ja tanssin lisäksi nautitaan ainakin musiikista. Toinen zoomilainen, tapahtumamme taiteellinen johtaja Jussi Merikanto, nähdään myös Hannikaisen salin näyttämöllä laulamassa. Hänen lauluaan on viimeksi kuultu Nurmeksessa kaksi vuotta sitten Kauneimmat joululaulut -messun kantaesityksessä, joten on jo aikakin päästää Merikanto irti!

Kulttuurialalle tyypilliset koukerot eivät suinkaan lopu tämän viikon osalta tähän. Nelikymppinen Nurmeksen kaupunki aikoi tarjota kansalaisille tulevana sunnuntaina Ismo Leikolan show’n, ja ilmaisia pääsylippuja oli jaettu 900 kappaletta.

Vaan mitä tekee stand up -koomikko? Menee ja menestyy jossain Yhdysvalloissa, missä lie Las Vegasissa Funniest Person in the World -kilpailussa ja etenee finaaliin asti. Käy ilmi, että esiintymistä on pakko siirtää, sillä Leikola ei yksinkertaisesti ehdi toiselta puolen Amerikan mannerta Nurmekseen sunnuntaiksi klo 16. Meidän onneksemme esitys siirtyy vain kahdella päivällä. Nyt on myös mahdollista, että PielisAreenalla nähdään tiistaina 28.10. klo 19 maailman hauskin ihminen ja vielä ensimmäisellä kotimaan keikallaan kilpailuvoiton jälkeen.

Toivottavasti ilmaisen pääsylipun lunastaneet ymmärtävät, että esiintymistä oli pakko siirtää. Ei kai kukaan kuvittele, että Leikola olisi jättänyt kisan kesken esiintyäkseen ihan toisaalla? Hän menestyy stand up -kilpailussa, jota käydään estradiviihteen huippumaassa Yhdysvalloissa, ja ehkä myös pikkuruinen Suomemme saa hieman mainosta siinä sivussa. Esiintyminen oli siirrettävä, emmekä voineet lähteä kyselemään kaikilta lipun lunastaneilta, mikä olisi sovelias uusi ajankohta. Tällä alalla on usein myös reagoitava nopeasti.  

Mikään ei ole kiveen hakattua kulttuurimaailmassakaan – onneksi. Muutoksen mahdollisuus on aina olemassa, ja oikeudet muutoksiin pidätetään.

Taidetta tupaan

P. J. Hannikaisen muistomerkki Laulupuu kurkottaa Nurmeksen torilla kohti taivaita. Paikkakunnan ehkä tunnetuin julkinen taideteos on pystyttämisensä jälkeen saanut seurakseen torilavan, joka myös peittää Laulupuuta, mutta luulisi, että se ainakaan P. J:tä haittaisi: olihan Hannikainen jos kuka laulumiehiä.

Julkiseksi sanottu taideteos voi kuitenkin olla jotain paljon pienempääkin. Porokylän koulun yhteyteen rakennetaan parasta aikaa päiväkotia, jonka lepohuoneeseen syntyy aikanaan seinänkokoinen lyijykynäpiirros.

Nurmekselainen kuvataiteilija Anssi Mikael Okkonen tunnetaan erityisesti valokuvantarkoista lyijykynäpiirustuksistaan. Maaseudun ihmiset, kotieläimet ja elämäntapa ovat Okkosen ominta materiaalia. Näistä aineksista syntyy varmasti myös teos päiväkodin lepohuoneeseen.

Porokylän päiväkoti valmistuu ensi vuonna, ja lapset saavat sen käyttöönsä. Miltähän tuntuu mennä päiväunille, kun vierestä voi melkein kuulla suomenhevosen ystävällisen hirnahduksen?