Navigaatiovalikko

Kulttuuri ja vapaa-aika / kulttuuri / blogiotsikko

Nurmes-talon nurkilta -blogi

Tämän blogin kirjoittaja on Nurmeksen kaupungin kulttuurisihteeri Marjo Säkkinen, jonka pääasiallista työmaata on Nurmes-talo.

Sisältöjulkaisija

Avatar
Riina Halonen
Toimistosihteeri
Avatar
Marjo Säkkinen
Avatar
Marjo Säkkinen
Avatar
Marjo Säkkinen
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito
Avatar
Nurmes Ylläpito

Blogit

Nurmes-talossa valmistaudutaan jo toista kertaa helmikuiseen tapahtumaviikkoon. Viikolla kahdeksan katsellaan elokuvia usean näytöksen päivätahtia, ja uppoudutaan näyttelyissä Pielisen Karjalaan.

Varaslähtö viikkoon otetaan Kino Hannikaisessa jo sunnuntaina 15. helmikuuta. Iltapäivällä on tarjolla italialainen taltiointi Verdin oopperasta Naamiohuvit ja sen jälkeen jatketaan vielä elokuvilla.

On taas hiihtolomalaisilla ihmettelemisen aihetta, kun Kino Hannikainen paukuttaa valkokankaalle tämän hetken tuoreimpia elokuvia. Risto Räppääjä ja Sevillan saituri, Lovemilla, Fifty Shades of Grey, Kaiken teoria, Night at the Museum: Haudan salaisuus, Turisti ja vielä viikon loppupuolella Imitation Game. Tarjolla on vahvaa draamaa, ripaus erotiikkaakin, kepeää viihdettä sekä omaa katsottavaa lapsille ja nuorille.

Keskiviikkona pidetään elokuvissa välipäivä, sillä Hannikaisen sali on varattu Soittoa ja sirkushuveja -konsertille ja sen valmisteluille. Pielisen Karjalan musiikkiopiston Nurmeksen toimipisteen oppilaskonsertti saa lieksalaista lisämaustetta sirkuksen muodossa. Sirkustaiteilija Karoliina Turkan vetämä opetus on vakiinnuttanut paikkansa Lieksassa, joten on jo aikakin nähdä näiden innokkaiden lasten ja nuorten esityksiä myös Nurmes-talossa.

Kötsin museossa avautuu tiistaina 17. helmikuuta näyttely Nurmes Pielisen Karjalassa Ruotsin vallan ajalla 1617-1809. Samana iltana Kötsin museossa järjestetään yhteistyössä Nurmes-Seuran kanssa vielä kotiseutuilta, jossa erikoistutkija Ismo Björn luennoi Ruotsin vallan aikaisesta Nurmeksesta. Kiinnostavaa paikallishistoriaa on siis luvassa!

Kirjastossa on jo avautunut seitsemän kädentaitajan näyttely, jossa nähdään, millaisia tekstiiliteoksia ajatukset Pielisestä ovat synnyttäneet. Galleria Tykossa on niin ikään jo avattu kolmen lieksalaisen kuvataiteenharrastajan näyttely Hetki ajassa. Heikki Elme, Mauri Kokko ja Suvi Komsa kuvaavat teoksissaan myös pielisenkarjalaista maisemaa. Elme ja Kokko ovat yleisön tavattavissa galleriassa tiistaina 17. helmikuuta.

Kulttuurin saralla yhteistyö näkyy toimivan yli Pielisen Karjalan kuntarajojen, ja yleisökin liikkuu sujuvasti kunnasta toiseen mieleisen tarjonnan perässä. Ja mikä ettei: eihän 20–50 kilometriä ole ruuhka-Suomen mittakaavaan verrattuna matka eikä mikään, jos haluaa osallistua kiinnostavaan tilaisuuteen. Asiansa osaavat taitajat ansaitsevat esiintymistilaisuutensa puolin ja toisin, joten odotan erityisesti Lieksan sirkuskoululaisten vierailua. Syttyisiköhän Nurmeksessakin sirkuskipinä?

Tervetuloa Nurmes-taloon, meidän kynnyksemme ei ole korkea. Ja katso ensi viikolla ainakin tuore ruotsalaiselokuva Turisti, joka nähdään Kino Hannikaisessa maanantai-iltana ja tiistaina iltapäivällä.
 

Katse eteenpäin

Ei, en ole mieltynyt armeijan komentoihin, vaikka otsikosta saattaisi niin luulla. Suuntaan vaan katseen mieluummin eteen- kuin taaksepäin. Tulevan kulttuuritarjonnan suunnittelu on osa liki jokaista työpäivää, joten on hieman pakkokin mennä mieluummin etukenossa. Toiminnan kehittämisen pitäisi myös olla päivittäin mielessä eikä langeta "ainahan meillä on tehty näin" -sudenkuoppiin.

Kuntaorganisaatioissa eletään tällä hetkellä tietenkin kiivasta taakse päin katselun aikaa, kun toimintakertomusten laadinta istuttaa meitä näyttöjemme äärellä. Kulttuuripalveluiden vuotta 2014 sävyttivät erityisesti Nurmeksen kaupungin 40-vuotistapahtumat, mutta tänä vuonna palataan taas normaaliin päiväjärjestykseen.

Kulttuuritarjonnan tulisi olla ajan hermolla ja elää tässä päivässä. Meillä Nurmeksen kaupungin sivistyspalvelukeskuksessa on onneksi toimiva tehtäväjako, sillä kaupungilla on pätevästi johdettu museo. Lisäksi kotiseutuyhdistys Nurmes-Seura toimii vireänä ja läheisessä yhteistyössä museon kanssa. Nurmeksen alueen menneisyyden tallentaminen ja historian elävä esittely on hyvissä käsissä.

Ajan hermolla oleminen ei toki tarkoita Hannikaisen salin kalenterin täyttämistä kokeellisilla taideprojekteilla viikosta toiseen, joten yleisö voi huokaista helpotuksesta. Vaan eipä kuitenkaan mennä sieltä, missä aita on matalin. Joskus vaikka konserttiin tuleminen voi vaatia riskin ottoa, mutta uskallan väittää, että heittäytyminen kannattaa.

Kevät 2015 tuo tullessaan Hannikaisen saliin tämän ajan elävää musiikkia ja teatteria, Suomen parhaita muusikoita ja kansainvälistäkin tuulahdusta. Eteenpäin katsominen merkitsee myös uusien kulttuurin käyttäjien kasvattamista, jota tehdään tänä keväänä tuomalla päiväkoti-ikäisille Kainuun suunnalta ikioma teatteriesitys Väärinpäinmaa.

Nurmes-talon galleria Tykossa on juuri päättymässä Auli Partion näyttely Maailmain, jossa on nähty maalausten lisäksi kierrätysmateriaaleista tehtyjä teoksia. Kierrätys jos mikä on päivän sana, joten on ollut hienoa nähdä, kuinka kierrätetyt materiaalit taipuvat taiteeksi.

Gallerian toiminnassa tässä ajassa eläminen ja elävien taiteen tekijöiden esittely on itsestään selvää. Kuvataiteilijoille - ja välillä myös kuvataiteen harrastajille - on ensiarvoisen tärkeää saada teoksiaan yleisön nähtäville. Tykon kaltainen helposti lähestyttävä galleriatila on syystäkin houkutteleva, sillä siellä on helppo piipahtaa vaikka kirjastokäynnin tai elokuvaillan yhteydessä. Pisteenä i:n päällä on gallerian suurista ikkunoista kohti Nurmesjärveä avautuva maisema, joka on jo itsessään päivittäin muuttuva taideteos.

Heleää helmikuun alkua ja katse kohti valoa!

Tammikuu alkaa kääntyä loppupuolelleen, ja kulttuurivuosi on jo käynnissä. Säveltäjä Jean Sibeliuksen (1865-1957) juhlinta värittää kotimaista tapahtumavuotta niin voimakkaasti, että tokkohan tuota pääsee mitenkään pakoon.  

Nurmeksen pahaksi onneksi Sibelius ei korvaansa lotkauttanut Pielisen pohjoisille rannoille, vaikka läheltä liippasikin häämatka Lieksaan ja Kolille. Ehkä selviydymme kuitenkin ilman säveltäjän henkilökohtaista kosketusta Nurmekseen, sillä Sibeliuksen juhlavuosi soi ympäri maailmaa, miksei myös meillä - ainakin jossain vaiheessa alkanutta vuotta.

Vaan eipä hätää, kyllä musiikkia kuullaan Nurmeksessa, ja muutakin on tulossa tarjolle. Nurmes-talo valmistautuu parasta aikaa tapahtumaviikkoon, josta voi jo melkein sanoa, että se on perinteinen. Helmikuun 15.-21. päivien runsaan ohjelmakattauksen teemana on Pielisen Karjala. Kino Hannikainen hellii yleisöä elokuvantäyteisillä päivillä, ja muussa ohjelmassa on mm. näyttelyitä, luento ja konserttikin. Tarkemmat ohjelmatiedot viikostamme julkaistaan lähiaikoina.   

Maaliskuun kohokohtana soivat kipakat mustalaisswingin sävelet. Nurmekselaislähtöinen kitaristi Olli Soikkeli on ponnistanut pitkälle ja vaikuttaa tätä nykyä enimmäkseen Yhdysvalloissa. Suomen kiertueelle hän nappaa rapakon takaa mukaansa viulisti Jason Anickin. Soikkelin ja Anickin taiturointia komppaavat Tomi Kettunen ja Teemu Åkerblom.

Joensuun kaupunginteatteri on valinnut ohjelmistoonsa kotimaisen hittikomedian Orkesteri. Huono-onnisen bändin jätkät ja yksi mimmikin nähdään Hannikaisen salissa huhtikuun puolivälissä.    

Galleria Tykon valtaavat jo kahden viikon kuluttua lieksalaiset Heikki Elme, Mauri Kokko ja Suvi Komsa. Yhteisnäyttely Hetki ajassa ennakoi myös myöhemmin alkavaa Nurmes-talon Pielisen Karjala -tapahtumakokonaisuutta. Maaliskuussa galleria Tykossa esittäytyy kajaanilainen Hannele Pussinen, ja kesäkuussa kuhmolainen Urho Kähkönen, jonka tuotantoa on nähty galleriassamme aiemminkin. Tyko on kovin suosittu galleriatila, johon tehdään varauksia tällä hetkellä vuodelle 2016.

Tervetuloa nauttimaan kulttuurista myös vuonna 2015!

Vuosi 2014 on kulttuuripalvelujen osalta joulupaketissa. Viime viikkoina otimme tuttuun tapaan loppukirin Nurmeksen Joulumusiikissa, joka päättyi eilen.

Joulumusiikin taiteellinen johtaja Jussi Merikanto oli järjestänyt yleisöllemme yllätyksen ideallaan Ensemble Nylandian Kauneimmat barokkijoululaulut -konsertista. Vanhan musiikin yhtye ihastutti ns. periodisoittimillaan ja raikkaalla soitollaan. Pisteenä i:n päällä loisti miessolisti, jonka ääniala on kontratenori – harvinaisen korkea miesääni siis.

Kukaan ei ole tietääkseni määrännyt, että joulukonserteissa pitäisi vuodesta toiseen toistaa kaavaa kaikille tutuista joululauluista. Yllätyksellisyys ja tuoreus – vaikka kyseessä olikin vanhan musiikin konsertti – teki eilisestä illasta niin erityisen.

Joulumusiikkia tehdessä tulee melkeinpä joka vuosi eteen joko erityisen koskettava tulkinta vanhasta suosikista tai sitten lauluna aivan uusi tuttavuus. Tänä vuonna se oli Kauneimmat barokkijoululaulut -konsertissa kuulemani ikivanha irlantilainen jouluhymni The Wexford Carol. Laulun koruton kauneus muistutti vanhasta lukkarinrakkaudesta irlantilaiseen kansanmusiikkiin. Solisti David Hackstonin ja Ensemble Nylandian esitys henki sitä nimenomaista joulurauhaa, jota moni jo varmasti odottaa.

Hyvän joulun toivotuksena kuitenkin jotain aivan muuta: joulu voi olla myös poppia, kuten brittilaulaja Tracey Thornin kaksi vuotta vanha joululevy. Klikkaa ja kuuntele. Joy.

Pekasta Kerttuun

Pekka Juhani Hannikainen syntyi Nurmeksessa tasan 160 vuotta sitten eikä häntä totisesti ole täällä unohdettu. Nurmes-talossa on Hannikaisen sali, Kauppatorilla Eva Ryynäsen muotoilema muistomerkki Laulupuu ja Itäkaupungissa Hannikaisenkatu ja -aukio sekä Hannilan päiväkoti.

Ansioitunut kuoromies ja harrastajasäveltäjä elää näissä nimissä, mutta muutenkin: joulun aikaan on syytä muistaa, että esimerkiksi Joulupukki on lähtöisin hänen kynästään, kuten moni muukin joululaulu. Ne ikäpolvet, joiden musiikkitunnit koulussa olivat enemmän tai vähemmän laulamista opettajan polkiessa urkuharmonia, ovat  omakohtaisesti tutustuneet lukuisiin Hannikaisen säveltämiin koululauluihin.

Suomalaisessa kuoromaailmassa Hannikaisen nimeä pitää ylväimmin esillä yksi maan parhaista mieskuoroista. Hän perusti vuonna 1883 Helsingissä Ylioppilaskunnan laulajat, joka on vanhin suomenkielinen kuoro.

Kuoron perustamisesta syntyvä aasinsilta johdattaa ajatukset takaisin kotinurkkiin.  Nurmekselainen Kerttu Nikka perusti Valtimon tyttökuoron vuonna 1977, ja vain seitsemän toimintavuoden jälkeen alkoi pienen pohjoiskarjalaisen kunnan tyttöjen voittokulku kuorokilpailuissa. Samaan aikaan - vuonna 1984 - lähdettiin jo ensimmäiselle ulkomaanmatkallekin feresien helmat hulmuten. Omanlaisensa ihme, johon vaadittiin ainakin tinkimätöntä harjoittelua sekä laulajien ja heidän vanhempiensa sitoutumista harrastukseen. P. J. Hannikaisen joulu- ja koulu- sekä lastenlaulut olivat muuten Kerttu Nikan aikana Valtimon tyttökuoron ohjelmiston kulmakiviä.

Minulla oli onni olla Kertun säestettävänä ja opetettavana joskus kauan sitten nuorena tyttönä. Kerttu Nikka oli voimakastahtoinen, mutta samalla ainakin minun mielestäni sydämellinen ja valloittava persoona, joka sai myös aikaiseksi asioita - kuten Valtimon tyttökuoron esimerkkikin osoittaa. Puheet eivät olleet pelkkiä puheita, vaan muuttuivat Kertun käsissä teoiksi.

Nurmes-talon ja Hannikaisen salin ylpeys, täysimittainen Steinway-konserttiflyygeli, on sekin yksi Kerttu Nikan aikaansaannoksista. Hän teki 1990-luvun alussa kaikkensa, että  kulttuuritaloon hankitaan soitin, joka houkuttelee tänne kovan luokan esiintyjiä. Kerttu sai tahtonsa läpi. Lisäksi Nurmes-talossa on ymmärretty jo kauan sitten, että arvosoitin tarvitsee erityistä huolenpitoa. Niinpä flyygelillä on oma huone, jonka ilmankosteus ja lämpötila pidetään juuri oikeilla tasoilla. Eihän S-sarjan Mersuakaan pidetä taivasalla, jos on mahdollisuus pitää se tallissa.  

Director Cantus -arvonimelläkin huomioitu Kerttu Nikka sai toki Nurmes-taloon myös oman nimikkopaikkansa: musiikkiopiston tiloissa oleva Kertun kamari on nimetty hänen mukaansa. Musiikki- ja kulttuuri-ihmisenä hän oli oiva esimerkki siitä, kuinka mennään tarvittaessa vaikka läpi harmaan kiven. Kerttumainen tekemisen meininki on hyvä muistaa näinä aikoina, kun satsaaminen kulttuuriin kyseenalaistetaan siellä sun täällä: täytyy uskoa omaan asiaansa, niin saa ehkä parhaassa tapauksessa muutkin innostumaan?