Navigation Menu

Kulttuuri ja vapaa-aika / kulttuuri / blogiotsikko

Nurmes-talon nurkilta -blogi

Tämän blogin kirjoittaja on Nurmeksen kaupungin kulttuurisihteeri Marjo Säkkinen, jonka pääasiallista työmaata on Nurmes-talo.

Публикатор

Аватар
Marjo Säkkinen
Аватар
Marjo Säkkinen
Аватар
Marjo Säkkinen
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito
Аватар
Nurmes Ylläpito

Дневники

Nurmes-talon Hannikaisen salissa vierailee säännöllisesti esiintymässä eri alojen taiteilijoita, jotka lausuvat herkästi ääneen sen, mitä ajattelevat talostamme. Kehuvien ja ihastelevien rivien välistä voi usein kuulla myös ihmetyksen siitä, kuinka pikkukaupungissa voi olla tällainen oikea kulttuuritalo.

Nurmes-talon suunnittelua ohjannut ja valvonut toimikunta ansaitsee vielä yli 20 vuoden jälkeenkin kiitokset siitä, että heillä oli rohkeutta sisällyttää taloon kaikki ne toiminnot, mitä täällä nyt on. Kirjaston ja museon lisäksi taloon päätettiin toteuttaa moneen käyttöön soveltuva sali ja galleria sekä tanssin- ja musiikinopetukseen tarkoitetut tilat – puhumattakaan kahvilasta.

Nurmes-talo muuntuu puheissa usein ”kirjastoksi”, joka ihan ansaitusti on tietysti talon käytetyin ja tunnetuin osa. Talossa harvoin käyvälle saattaa olla yllätys, kuinka paljon harrastustoimintaa mahtuu näiden seinien sisälle. Ylä-Karjalan kansalaisopiston käsityöluokassa opetellaan monenlaisia kädentaitoja. Tanssisaliksi suunnitellussa Palanderin salissa harjoittelee monenikäisiä tanssinharrastajia tunnetun ja kiitetyn Nurmeksen Seppojen tanssijaoston tunneilla, mutta mahtuupa tilaan myös kansalaisopiston liikuntatarjontaa. Pielisen Karjalan musiikkiopiston Nurmeksen toimipisteellä on talossa omat tilat.

Onhan Nurmeksessa käyty tanssi- ja soittotunneilla ennen Nurmes-taloakin. Musiikkiopiston toimipiste käynnisti toimintansa Keskustan alakoululla vuonna 1978, mutta lienee mukavampaa olla omissa soittohuoneissa kuin toisten nurkissa luokissa, joihin on tuotava kaikki aina tullessaan ja vietävä mennessään. Tanssitunnit eivät nykyiselläkään taida mahtua ihan kokonaisuudessaan Palanderin saliin, mutta ainakaan ei olla täysin koulutilojen varassa.

Hannikaisen salissa on eletty kiireistä syksyä. Erilaisten kulttuuritilaisuuksien lisäksi siellä on esimerkiksi äänestetty kuntaliitoksesta ja katsottu kerta toisensa jälkeen Kino Hannikaisen näytöksissä syksyn hittielokuvaa Mielensäpahoittaja. Salia käyttävät monet muutkin tilaisuuksien järjestäjät kuin kaupungin eri yksiköt, ja hyvä niin, sillä onhan Hannikaisen sali niin kuin koko talokin tarkoitettu meille kaikille.

Nurmes-talon kynnys on matala, joten tervetuloa käymään. Talo ei ole mikään taidepalatsi, vaan ihmisen kokoinen kulttuuritalo.
 

Kulttuuri tekisi hyvää

Kulttuurin suotuisat vaikutukset ihmisen hyvinvointiin ja elämänlaatuun ovat olleet puheissa ja pinnalla jo jonkin aikaa. Paikallislehtemme Ylä-Karjalakin esitteli hiljattain näkyvän jutun voimin Markku T. Hyypän tutkimuksia ja kirjaa, jossa todetaan ihan otsikkoa myöten kulttuurin pidentävän ikää.

Kulttuuri tekee hyvää -iskulausetta käytettiin jo Helsingin kulttuurikaupunkivuoden 2000 aikana ja sen jälkeen sitä on toistettu ahkerasti eri yhteyksissä. Ja mitäpä sitä kiistämään, kun edellä mainitun Hyypän tutkimuskin sen todistaa. Erityisen tärkeä on kulttuuriharrastuksen sosiaalinen puoli: tulee lähdettyä pois kotoa neljän seinän sisältä.

Vaan kuinka saisi lähdettyä sen kulttuurin äärelle? Koti taitaa olla pahin kilpailija kaikille kulttuuririentojen järjestäjille. Kotona ovat kotiaskareet, houkutteleva sohva ja televisio, ehkä myös läheiset. Tai ehkä ei ole kaveria, jonka kanssa lähteä. Ja mitä ihmettä laitetaan päälle, kun lähdetään kulttuuritilaisuuteen?

Lyhyt oppimäärä arki-illan konserttiin tai teatteriesitykseen lähtemiseen on yksinkertainen. Päälle puetaan mukavat arkivaatteet, rahaa tarvitsee ehkä – ei toki aina – pääsylippuun ja mahdollisesti narikkamaksuun ja kahvikupposeen. Ennakkoluulot siitä, tuleeko ymmärtämään kuulemaansa ja näkemäänsä, täytyy unohtaa. Ei ole mitään ainoaa oikeaa tapaa ymmärtää taidetta, olipa se sitten mitä vain musiikinlajia, teatteria, tanssia, stand up -komiikkaa tai runonlausuntaa. Itse kunkin oma tapa on juuri se oikea.

Joskus voisi yllättää itsensä, repäistä itsensä ulos kotoa ja mennä katsomaan jotain, mistä ei etukäteen tiedä mitään. Omasta kokemuksestakin tiedän, että yllätys voi olla positiivinen. Onpa käynyt niinkin, että kun ei ole odottanut mitään erityistä elämystä, on juuri silloin nähnyt ja kuullut jotain sellaista, joka on jättänyt pysyvän muistijäljen tai ainakin virkistänyt ajatuksia.

Kulttuuri tekisi hyvää, jos sille vaan antaisi tilaisuuden.

Muutokset mahdollisia

Kulttuuritapahtumia järjestäessä kaikki ei aina mene niin kuin siinä yhdessä tv-ohjelmassa, jossa iloiset suomenruotsalaiset askartelevat auvoisasti ja kokkaavat kepeästi. Kuluva viikko on tästä hyvä esimerkki: Nurmes-talon nurkilla yhdessä työhuoneessa ovat tietokoneet ja puhelimet sauhunneet – puhumattakaan yhden kulttuurityöläisen pääkopan kovalevystä.

Peruutuksia tulee näissä hommissa väistämättä. Tällä viikolla sellainen osui Nurmeksen Joulumusiikin kohdalle, kun Zoomin vierailu peruuntui. Viihteen ja taiteen ammattilaisista koostuvaa joukkoa ei saadakaan tänne rajaseudulle pelaamaan jääkiekkoa ja esiintymään. Onneksi yksi zoomilainen, jonka pään menoksi on kaavailtu yhtä sun toista, on edelleen menossa mukana: tanssija-koreografi-ohjaaja-näyttelijä (mihin kaikkeen hän ehtiikään?!) Sami Saikkonen tulee Nurmekseen ja työskentelee Nurmeksen Seppojen tanssijoiden kanssa puolen viikon ajan.

Saikkosen ja nurmekselaisten tanssijoiden yhteistyön tulos nähdään lauantaina 29. marraskuuta Nurmes-talon Hannikaisen salissa. Samassa yhteydessä Nurmeksen Joulumusiikki 2014 ampaisee iloisesti käyntiin, ja tanssin lisäksi nautitaan ainakin musiikista. Toinen zoomilainen, tapahtumamme taiteellinen johtaja Jussi Merikanto, nähdään myös Hannikaisen salin näyttämöllä laulamassa. Hänen lauluaan on viimeksi kuultu Nurmeksessa kaksi vuotta sitten Kauneimmat joululaulut -messun kantaesityksessä, joten on jo aikakin päästää Merikanto irti!

Kulttuurialalle tyypilliset koukerot eivät suinkaan lopu tämän viikon osalta tähän. Nelikymppinen Nurmeksen kaupunki aikoi tarjota kansalaisille tulevana sunnuntaina Ismo Leikolan show’n, ja ilmaisia pääsylippuja oli jaettu 900 kappaletta.

Vaan mitä tekee stand up -koomikko? Menee ja menestyy jossain Yhdysvalloissa, missä lie Las Vegasissa Funniest Person in the World -kilpailussa ja etenee finaaliin asti. Käy ilmi, että esiintymistä on pakko siirtää, sillä Leikola ei yksinkertaisesti ehdi toiselta puolen Amerikan mannerta Nurmekseen sunnuntaiksi klo 16. Meidän onneksemme esitys siirtyy vain kahdella päivällä. Nyt on myös mahdollista, että PielisAreenalla nähdään tiistaina 28.10. klo 19 maailman hauskin ihminen ja vielä ensimmäisellä kotimaan keikallaan kilpailuvoiton jälkeen.

Toivottavasti ilmaisen pääsylipun lunastaneet ymmärtävät, että esiintymistä oli pakko siirtää. Ei kai kukaan kuvittele, että Leikola olisi jättänyt kisan kesken esiintyäkseen ihan toisaalla? Hän menestyy stand up -kilpailussa, jota käydään estradiviihteen huippumaassa Yhdysvalloissa, ja ehkä myös pikkuruinen Suomemme saa hieman mainosta siinä sivussa. Esiintyminen oli siirrettävä, emmekä voineet lähteä kyselemään kaikilta lipun lunastaneilta, mikä olisi sovelias uusi ajankohta. Tällä alalla on usein myös reagoitava nopeasti.  

Mikään ei ole kiveen hakattua kulttuurimaailmassakaan – onneksi. Muutoksen mahdollisuus on aina olemassa, ja oikeudet muutoksiin pidätetään.

Taidetta tupaan

P. J. Hannikaisen muistomerkki Laulupuu kurkottaa Nurmeksen torilla kohti taivaita. Paikkakunnan ehkä tunnetuin julkinen taideteos on pystyttämisensä jälkeen saanut seurakseen torilavan, joka myös peittää Laulupuuta, mutta luulisi, että se ainakaan P. J:tä haittaisi: olihan Hannikainen jos kuka laulumiehiä.

Julkiseksi sanottu taideteos voi kuitenkin olla jotain paljon pienempääkin. Porokylän koulun yhteyteen rakennetaan parasta aikaa päiväkotia, jonka lepohuoneeseen syntyy aikanaan seinänkokoinen lyijykynäpiirros.

Nurmekselainen kuvataiteilija Anssi Mikael Okkonen tunnetaan erityisesti valokuvantarkoista lyijykynäpiirustuksistaan. Maaseudun ihmiset, kotieläimet ja elämäntapa ovat Okkosen ominta materiaalia. Näistä aineksista syntyy varmasti myös teos päiväkodin lepohuoneeseen.

Porokylän päiväkoti valmistuu ensi vuonna, ja lapset saavat sen käyttöönsä. Miltähän tuntuu mennä päiväunille, kun vierestä voi melkein kuulla suomenhevosen ystävällisen hirnahduksen?

— Предметов на странице
Показывается результатов: 31 - 34 из 34.