Kauppalan Kaarlonkadun vanha sairaala (kuvan voi klikata suuremmaksi).

Kauppala

Maalaiskunnan ja kaupungin välille luotiin 1850-luvulla hallinnollinen välimuoto - kauppala. Alun perin kauppalaa suunniteltiin 1860-luvulla kirkonkylään, mutta sekavien maanomistusolojen vuoksi se perustettiin Mikonniemelle, parin kilometrin päähän kirkonkylästä. Senaatti antoi kauppalan perustamisasiakirjan joulukuussa 1876. Kauppala kuului Nurmeksen seurakuntaan ja vuoteen 1901 saakka sen kunnallishallinto oli maalaiskunnan kanssa yhteinen.

Kauppalan rakenteellisen rungon muodosti asemakaava, joka valmistui vuonna 1879. Kaava oli ajan hengen mukaisesti ns. empireruutukaava, jonka lähtökohtina olivat paloturvallisuus ja edustavuus: nämä ilmenivät säännöllisessä ja väljässä rakennustavassa, leveissä kaduissa ja lehtipuuistutuksissa. Asemakaavan tarkisti Ferdinand Öhmanin piirustusten pohjalta Julius Basilier. Ensimmäiset tontit myytiin kesällä 1880, mutta rakentaminen käynnistyi hitaasti. Vasta kirkonkylän palo vilkastutti rakennustoimintaa.

Ensimmäiset talot rakennettiin torin ympäristöön. Toinen suosittu alue oli kauppalan Porokylän puoleinen pääty, sillä tontit olivat siellä halvempia. Ennen ensimmäistä maailmansotaa kauppala rakennutti julkisia rakennuksia niille asemakaavassa varatuille paikoille. Näin kauppalaan kohosi kirkko, kaksi koulua, kauppalantalo ja rukoushuone. Rautatie asema-alueineen valmistui vuonna 1911.

Kirkkokadun rakentaminen aloitettiin kesällä 1881. Raatihuoneenkatu palveli ensimmäisen vuosikymmenen tontinomistajien peltona, mutta avattiin pian tärkeänä Porokylään vievänä väylänä. Nurmesjärven puoleinen pitkittäinen Nurmeksenkatu otettiin käyttöön 1890-luvun loppupuolella. Kauppalan tori oli vuoteen 1910 saakka perunamaata.

Poikkikaduista rakennettiin ensimmäisinä Rajakatu, Aleksanterinkatu (Karjalankatu), Kaarlonkatu ja Maariankatu. Viimeisenä avattiin jyrkimpään rinteeseen sijoittunut Nikolainkatu (Harjukatu), joka tasattiin vuonna 1909. Kadut olivat märkiä ja rapaisia, sillä niitä ei kivetty määräyksistä huolimatta: heikkokuntoiset kadut kestopäällystettiin vasta 1960-luvulla.

Ylätulliportti Kirkkokadun ja Rajakadun risteyksessä Kötsinmäen päällä.
Vas. Helmi Koistinen, Helmi Leinonen, Ilma Timonen, Alma Nykyri ja Valma Onelma.

Kauppaloiden ja kaupunkien väestörakenne poikkesi ympäröivästä maaseudusta, sillä niiden pääasiallinen väestöpohja muodostui varakkaista kauppiaista ja virkamiehistä sekä käsityöläisistä. Kauppalan teollisuustoiminta oli aluksi vähäistä. Viinapolttimo ja rullatehdas olivat pitkään ainoat teollisuuslaitokset ja vasta sahan perustaminen toi kauppalaan merkittävää teollisuutta. Kauppalan oma sähkölaitos valmistui vuonna 1917.

1930-luvulta lähtien kauppala alkoi kasvaa voimakkaasti, kun taloudelliset noususuhdanteet loivat edellytyksiä kaupan ja teollisuuden nousulle. Rakennustoiminta lisääntyi 1940-luvun lopussa räjähdysmäisesti. Lisää tilaa saatiin muuttamalla asemakaavaa: tontteja jaettiin, rakennustehokkuutta lisättiin ja virkistysalueita otettiin rakennuskäyttöön.

Kun rakennusmaasta alkoi olla puutetta, muuttui rakentaminen 1950-luvulla kerrostalotuotannoksi. Puukauppalan yhtenäinen rakentamistapa rikkoutui.