Käytämme evästeitä tarjotaksemme mahdollisimman hyvän käyttäjäkokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.
kiusaaminen
#NuortenNurmes/infonurkkaus/kiusaaminen/kansikuva
#NuortenNurmes/infonurkkaus/kiusaaminen/piirustus
Kiusaamista on monenlaista. Kaikki mikä satuttaa ja tekee toiselle pahan mielen on väärin. Nykyää kiusaaminen on yleistynyt sosiaalisessa mediassa. Monet saattavat kommentoida anonyymeina toisten videoihin ja kuviin ilkeästi ja pilkaavasti. Myös toisen salakuvaaminen ja kuvien julkaiseminen sosiaalisessa mediassa on laitointa ja se on myös kiusaamista. Kiusaamista tapahtuu valitettavasti päivittäin. Kiusaaminen voi olla fyysistä ja myös henkistä. Kiusaamiseen on aina syytä puuttua jos sitä näkee. Jos itse kiusaat kannattaa muistaa miltä samat sanat ja teot tuntuisi sinusta jos sinulle tehtäisiin samalla tavalla. Jos olet itse joutunut kiusaamisen uhriksi niin kerro siitä jollekkin ystävälle, aikuiselle tai opettajalle. Tärkeintä on se, että et jää yksin. Vika ei ole ikinä sinussa ja sinä et ole tehnyt mitään väärin.
Nuortennurmes/kiusaaminen/aiheet
Kiusaamista tapahtuu monin eri tavoin, joten kiusaaminen voi täyttää usean eri rikoksen tunnusmerkit. Kiusaaminen voi loukata kiusatun yksityisyyttä, rauhaa, kunniaa tai vapautta. Kenenkään ei pidä joutua sietämään kiusaamista tai väkivaltaa.
Kiusaaminen voi aiheuttaa esimerkiksi ahdistusta, pelkoa ja jännitystä päivittäin. Nopea avun saaminen on erittäin tärkeää. Kiusaamisen ja väkivallan aiheuttamat negatiiviset tunteet voivat jättää nopeasti jälkensä itsetuntoon ja mieleen.
Tärkeää on, että kiusaamisesta uskaltaa kertoa opettajalle tai jollekin luotettavalle aikuiselle, joka ottaa asian tosissaan, jotta kiusaaminen saadaan loppumaan. Sekä kiusattu että kiusaaja tarvitsevat apua.
On myös olemassa useita netissä olevia chatteja, jotka voivat auttaa.
Osoitteesta Avoimet chatit - Netari löydät kaikki nuorille suunnatut avoimet chatit.
#NuortenNurmes/infonurkkaus/kiusaaminen/video
#NuortenNurmes/infonurkkaus/kiusaaminen/kirjeitä
Nuorten kirjoittamat kirjeet
Yleisön ympäröimä
Koko ympäröivä maailma hiljaa,
pysähdyksissä.
Hiljaista kuin veden alla,
pääni sisällä vain huminaa.
Kuin olisi jokin näyttelyesine,
jalustalle nostettu sankari,
kaikkien ympäröimä,
kaikkien katselema.
Yleisö ympäröi minut.
Löydän sen yleisöstä,
Sen tyhjä katseen, josta näkyy pelon vivahdus.
Se katselee.
Se katselee minua, joka yleisön ympäröimänä olen.
Siinä minä olen,
kiusattuna, syrjittynä, katseiden alla.
Siinä minä olen.
~~~~~~~~~~~
Ala-asteella samalla luokalla oli eräs poika. Tyyliin kaikki pelkäs sitä.
Se aina löi ”leikillään” kaikkia vaikka se kyllä koski. Ja kerran se myös
seuras koulun jälkeen ja en uskaltanu mennä kotiin ettei se vaa sit ois
tienny missä asun.
seuras koulun jälkeen ja en uskaltanu mennä kotiin ettei se vaa sit ois
tienny missä asun.
~~~~~~~~~~~
Kun olin alakoulussa, yks poika kiusas mua.. Se oli nauramista ja pilkkaamosta.
Pelkösin tuota poikaa ja kerran hän repäisi minua takin hupusta niin kovaa,
et mun kurkkuun koski tosi paljon.
Se oli kamalaa!
~~~~~~~~~~~
Se oli kamalaa!
~~~~~~~~~~~
Kiusaaminen alkoi ala-asteella,ehkä jopa toisella tai kolmannella luokalla. Olin energinen, vilkas, herkkä ja lapsenmielinen. En ollut ennen kouluun menemistä päivähoidossa, joten olin täysin kokematon ryhmässä toimimisesta ja sen ehdoista. Äitini suojeli ehkä liikaakin minua maailman vaaroilta, minulla ei ollut harrastuksia ja koulun jälkeen vietin aikani vain kotona. Olin tietyiltä taidoilta varmasti hieman jäljessä muiden ikäisteni kehitystä.
Muutama poika otti minut kohteeksi ja alkoivat välitunneilla tönimään, ajamaan takaa ja ahdistelemaan. Talvella olin aina se jota heitettiin lumipalloilla ja koulutunneilla kun opettaja ei ollut vielä tullut luokkaan minua pilkattiin. Pelkäsin koulumatkaa ja aamuisin kouluun lähteminen oli vastenmielistä.
Aloin varmaankin oirehtimaan ja opettaja koki minut eniten häiriötekijäksi eikä huomannut muiden käytöstä. jouduin vaihtamaan toisen opettajan luokkaan. Tämä sinällään kyllä rauhoitti tilannetta ja hieman vähensi kiusaamista. Mutta olin jo joutunut joukon syrjimäksi ja välitunnit meni selviytymiseen.
Minulla oli lukihäiriö ja änkytys jonka vuoksi kävin puheterapiassa. Arvosanani koulussa menivät todella huonoiksi keskittymisvaikeuksien vuoksi ja en uskaltanut kertoa että en nähnyt kunnolla ja olisin tarvinnut silmälasit.
Ylä-asteella kiusaaminen muuttui raaemmaksi ja fyysisemmäksi. Liikuntatunnilla olin se joka otettiin pakosta viimeisenä joukkueeseen. Muutenkaan missään ryhmätöissä minua ei haluttu mukaan.
Välitunneilla ja ruokalassa tönittiin, pilkattiin ja nälvittiin, pahimmillaan välitunnilla jopa lyötiin ja pahoinpideltiin. Omaisuutta kuten mopoa rikottiin, laitettiin sokeria tankkiin ja kasteltiin kypärä avaamalla visiiri jne.
Jaksaminen koulun käymiseen oli olematonta ja todistusten keskiarvo oli 5-6 välillä. En koskaan saanut kokea esim. seurustelemista toisen sukupuolen kanssa ja kukaan ei muutenkaan ollut posiitivisella ajatuksella minusta kiinnostunut.
Jotenkin vain selvisin peruskoulun läpi ja ihmeellisesti pääsin opiskelemaan lukioon. Lukiossa ei enää kiusattu ja annettiin vain olla rauhassa. Kuitenkaan lukion opiskelut eivät sujuneet, koska peruskoulussa saadut tiedot ja taidot olivat puuttellisia.
Lukihäiriöön ei osattu koskaan opiskeluaikanani kiinnittää huomiota ja antaa apua.
Olin yksinäinen ja en osannut tutustua muihin sekä olin muodostanut itselleni suojamuurin, jota en pystynyt avaamaan vaikka siihen olisi joitain tarjouksia ollut. Olin masentunut ja oirehdin voimakkaasti, kukaan ei kumminkaan puuttunut ja osannut auttaa. Yritin käytöksellä saada apua, koetunnilla jätin kokeen tyhjäksi ja olin paljon poissa tunneilta.
En koskaan kirjoittanut ylioppilaaksi vaan jätin koulun neljän vuoden jälkeen kesken, tosin onneksi myöhemmin sain hyväksilukuja suorittamistani kursseista ammattikoulussa.
Herkkyys asioille ja tunteille ei koskaan ole hävinnyt, saatan itkeä ja reagoida vahvasti asioihin. Sosiaaliset taidot ja rohkeus tutustua uusiin ihmisiin vaatii edellen opettelemista. Pelkään ja epäilen paljon sitä miten muut reagoi ja ajattelee minusta.
Suojamuuri on todella korkea ja järeä, mutta sisältäni olen hauras ja herkkä. Mutta joitain aukkoja ja ovia olen siihen hieman ehkä saanut murrettua.
Vieraita muurin sisälle on vaikea vaan löytää ja saada, olen yksinäinen!
Muutama poika otti minut kohteeksi ja alkoivat välitunneilla tönimään, ajamaan takaa ja ahdistelemaan. Talvella olin aina se jota heitettiin lumipalloilla ja koulutunneilla kun opettaja ei ollut vielä tullut luokkaan minua pilkattiin. Pelkäsin koulumatkaa ja aamuisin kouluun lähteminen oli vastenmielistä.
Aloin varmaankin oirehtimaan ja opettaja koki minut eniten häiriötekijäksi eikä huomannut muiden käytöstä. jouduin vaihtamaan toisen opettajan luokkaan. Tämä sinällään kyllä rauhoitti tilannetta ja hieman vähensi kiusaamista. Mutta olin jo joutunut joukon syrjimäksi ja välitunnit meni selviytymiseen.
Minulla oli lukihäiriö ja änkytys jonka vuoksi kävin puheterapiassa. Arvosanani koulussa menivät todella huonoiksi keskittymisvaikeuksien vuoksi ja en uskaltanut kertoa että en nähnyt kunnolla ja olisin tarvinnut silmälasit.
Ylä-asteella kiusaaminen muuttui raaemmaksi ja fyysisemmäksi. Liikuntatunnilla olin se joka otettiin pakosta viimeisenä joukkueeseen. Muutenkaan missään ryhmätöissä minua ei haluttu mukaan.
Välitunneilla ja ruokalassa tönittiin, pilkattiin ja nälvittiin, pahimmillaan välitunnilla jopa lyötiin ja pahoinpideltiin. Omaisuutta kuten mopoa rikottiin, laitettiin sokeria tankkiin ja kasteltiin kypärä avaamalla visiiri jne.
Jaksaminen koulun käymiseen oli olematonta ja todistusten keskiarvo oli 5-6 välillä. En koskaan saanut kokea esim. seurustelemista toisen sukupuolen kanssa ja kukaan ei muutenkaan ollut posiitivisella ajatuksella minusta kiinnostunut.
Jotenkin vain selvisin peruskoulun läpi ja ihmeellisesti pääsin opiskelemaan lukioon. Lukiossa ei enää kiusattu ja annettiin vain olla rauhassa. Kuitenkaan lukion opiskelut eivät sujuneet, koska peruskoulussa saadut tiedot ja taidot olivat puuttellisia.
Lukihäiriöön ei osattu koskaan opiskeluaikanani kiinnittää huomiota ja antaa apua.
Olin yksinäinen ja en osannut tutustua muihin sekä olin muodostanut itselleni suojamuurin, jota en pystynyt avaamaan vaikka siihen olisi joitain tarjouksia ollut. Olin masentunut ja oirehdin voimakkaasti, kukaan ei kumminkaan puuttunut ja osannut auttaa. Yritin käytöksellä saada apua, koetunnilla jätin kokeen tyhjäksi ja olin paljon poissa tunneilta.
En koskaan kirjoittanut ylioppilaaksi vaan jätin koulun neljän vuoden jälkeen kesken, tosin onneksi myöhemmin sain hyväksilukuja suorittamistani kursseista ammattikoulussa.
Herkkyys asioille ja tunteille ei koskaan ole hävinnyt, saatan itkeä ja reagoida vahvasti asioihin. Sosiaaliset taidot ja rohkeus tutustua uusiin ihmisiin vaatii edellen opettelemista. Pelkään ja epäilen paljon sitä miten muut reagoi ja ajattelee minusta.
Suojamuuri on todella korkea ja järeä, mutta sisältäni olen hauras ja herkkä. Mutta joitain aukkoja ja ovia olen siihen hieman ehkä saanut murrettua.
Vieraita muurin sisälle on vaikea vaan löytää ja saada, olen yksinäinen!
~~~~~~~~~~~
Viheliäinen tunne - kateus
Olin lähellä talvilomaa. Takana oli raskas syksy opintojen ja muun opiskelijatoiminnan takia. Olin todella nähnyt vaivaa opintomenestykseeni ja miltei menettänyt mielenterveyteni paineiden ja kiireen keskellä.
En kuitenkaan puhunut paineista tai kokemastani stressistä. Kaverini kuitenkin kertoivat kuinka he saivat hyviä arvosanoja suhteellisen helposti ja pärjäsivät muutenkin elämässä näennäisesti todella hyvin.
Tunsin kateutta. Miksi minä joudun näkemään näin paljon vaivaa hyvien arvosanojen saavuttamiseksi? Miksi en osaa kirjoittaa hyvää esseetä kerralla? Miksi minun maailmani romuntuu ympärilläni kun muilla homma pysyy läjässä?
Tutustuin kateuden käsitteeseen ja siihen kuinka negatiivisesta tunteesta on kyse, kateus on älyttömän raskas tunne kannettavaksi. Nyyti ry:n sivulla kirjoitetaan kateudesta: ”samalla oman elämän puutteet korostuvat ja maailma näyttäytyy paikkana, jossa muiden onnistuminen on pois itseltä” . Totta! Omassa tilanteessani minun oma maailmani näytti kaikinpuolin puutteelliselta ja koin valtavia epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksia.
Kateus on jaettu kahteen erilaiseen esiintymismuotoon. Minun kokemukseni alkaa mennä selvästi jo ”varsinaisen kateuden” kategoriaan, johon Nyyti ry:n mukaan voi liittyä vihamielisyyttä, alemmuuden tunnetta ja katkeruutta. En kuitenkaan tuntenut vihaa sinänsä kavereitani kohtaan, vaan viha kohdistui itseeni. Tämä viha vaikutti tietenkin itsetuntooni ja sitä kautta alemmuuden tunteeseen.
Kateudesta voidaan puhua myös ”hyväntahtoisena kateutena”, joka toimii kuin puskurina motivoiden itseä suoriutumaan paremmin tai oppimaan uutta.
Halusin kirjoittaa kateudesta, sillä joskus myös kiusaamisen taustalla voi olla kateus. Kateus on todella moniulotteinen käsite, jonka vaikutukset voivat yltää hyvinkin pitkälle. Etenkin nuorena kateuden tunne voi olla hyvinkin salakavala, eikä tätä tunnetta ole itselle helppo myöntää.