Ajattelin kirjoittaa blogitekstin päihteistä
(alkoholi ja huumeet) ja ehkä tarkemmin vielä päihdekulttuurista
Nurmeksessa. Huomiot ja asiat mitä kirjoitan tulevat omista
kokemuksistani ja omista näkemyksistäni.
Pienellä paikkakunnalla
on hyvät ja huonot puolensa. Suurin osa teistä varmasti on ne hyvät ja
huonot puolet nähnytkin. Pienen paikkakunnan hyvä on esimerkiksi
yhteisöllisyys ja tietynlainen tunne turvallisuudesta, sillä ”kaikki
tuntee kaikki”. Nurja puoli tulee esimerkiksi, kun luullaan
tuntevamme. Luomme ihmiselle tiettyjä ennakkokäsityksiä, leimoja ja
näiden asioiden kautta suhtaudumme ihmiseen tietyllä tavalla.
Leimaantuminen on mielestäni yksi suurimpia ongelmia Nurmeksessa, kun
puhutaan päihdekulttuurista, sen näkymisestä, lieveilmiöistä ja
ennaltaehkäisystä. Toki pienen paikkakunnan hyvät ja huonot puolet
eivät jää näihin esimerkkeihin, vaan niitä riittää enemmänkin.
Menneisyydessä on tapahtunut paljon nuoriin koskeneita asioita. Näistä
varmasti päällimmäisenä muistuu mieleen, kuinka kaveri on vienyt
hengen itseltään. Nämä tapahtumat koskettavat ja koskettivat miltei
kaikkia nurmeslaisia. Surullista kyllä, moniin näistä tapahtumista
liittyy myös päihteet. Joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. Miten
tämä voitaisiin jatkossa estää? Kukaan ei voi nähdä toisen pään
sisään, eikä kukaan voi nähdä mitä neljän seinän sisällä tapahtuu,
mutta jokainen voi muuttaa omaa asennettaan kohdatessaan ihmisen.
Päihteitä käyttävän henki ei ole yhtään arvottomampi kuin kenenkään
muun. Se ”nisti” tai ”alkoholisti” on ihminen kaiken niiden
ennakkokäsitysten alla ja hän ansaitsee ihmisarvoisen elämän ja
inhimillisen kohtelun.
Se, miten itse nään päihdekulttuurin
muuttuneen omasta nuoruudestani, jonka vietin Nurmeksessa, on että
edelleen yhä nuoremmat tekevät kokeiluja aineilla, joista eivät
juurikaan tiedä mitään. Ei kukaan edes kerro heille. Tietyissä
piireissä tuntuu, ettei toisesta enää välitetä, vaan oma etu on kaiken
edellä. Tämä on hyvin surullinen näkymä ja voikin olla hyvin
todennäköistä, että tämä on minunkin nuoruudessani ollut koko ajan
läsnä, mutta sitä ei ole osannut samalla tavoin huomioida kuten nyt.
Jälkiviisaus on parasta, mutta joskus sitä vain täytyy juosta päin
seinää jotta oppii. Joskus pitää juosta useammankin kerran seinään ja
ehkä vasta silloin oppii. Itselle tämä jälkimmäinen oppimiskokemus on
tutumpi.
Humalanhakuisesta juomisesta, nollaamisesta tai
muutaman ottamisesta on helpompi puhua, kuin huumeiden viihdekäytöstä,
ongelmakäytöstä, polttelusta, piikittämisestä tai nuuskaamisesta.
Koska huumeeksi luokiteltavia aineita on paljon, esimerkiksi
buprenorfiini, bentsodiatsepiinit, kannabis, stimulantit.. ja näitä
aineita voi käyttää todella monella tavalla. Kuten sanoin, huumeiksi
luokiteltavia aineita on todella paljon, joten en mene niihin tässä
blogitekstissä, sillä se veisi kaiken tilan. Suosittelen kuitenkin
tutustumaan, jos nämä asiat kiinnostaa: Ina <3 Suomi, 1. kausi, 2.
jakso, päihdelinkki.fi ja vielä kolmanneksi suosittelen blogia
nimeltään Punainen kolmio.
Toivon, että tekstini herättää ajatuksia. ”Jos tämä, paha
maailma menee pahempaan suuntaan, niin kerro mulle mitä tuo sun
toiminta muuttaa?” Stepa, Are, Nelli Milan / Oon 3
-Pikkuihmettelijä
)