tee mediaa /ohjeita

Tule tekemään
#NuortenNurmes-mediaa!

#NuortenNurmes-toiminta kaipailee nuorten tekemiä mediatuotoksia julkaisuiksi. Kaikki nuoria koskevat aiheet ovat tervetulleita.
Tee juttu, haastattelu, tietoartikkeli, blogiteksti, video, vlogi, sarjakuva, runo... Mitä ikinä keksitkään.
Voit lähettää yksittäisiä sisältöjä lomakkeella tai lähteä mukaan mediajengiin.

 

Mahdollisuus järjestää etätapaamisissa, joissa #NuortenNurmes-toiminta tarjoaa ohjausta sisällöntuottamiseen.

Lähetä teoksisi

1. Lähetä teoksesi lomakkeella
2. Jos kysyttävää ilmenee, ota rohkeasti yhteyttä somessa @NuortenNurmes tai puhelimitse 05046 89382 / Whatsapp käytössä
3. Halutessasi saat käyttöösi #NuortenNurmes-toiminnan tietokoneen, kuulokkeet ja tabletin

#NuortenNurmes/NuortenNurmes-media/kanavat

angle-left

Blogit

eSports

Tädit ja sedät kyselee mikä se eeSportti on? Sehän on sähköisillä vimpaimilla tapahtuvaa pelaamista kilpailumielellä. Taas toisaalta on se paljon muutakin.

eSports on jokaiselle jotain. Osa katsoo, osa pelaa, osa striimaa. Mulle eSports on harrastus, yhdessäoloa hyvien tyyppien kanssa, hauskanpitoa ja osa identiteettiä. Lukiossa kaverit yleensä ja jotkut opettajatkin kutsuivat minua WD:ksi nickin perusteella (pelaan nimellä WD40). Joku voisi sanoa, että mä olisin hukannut ison osan elämästäni "pelaillen tietsikalla". Mutta minä sanon että ilman niitä, hienoja voittoja & kirpaisevia häviöitä, olisin paljon huonompi ihminen.
 
EM-kisat 21.10.2002. Valmentajan vetämä bootcamp, pelinä CS 1.5
 
eSportti on rehellistä. Säännöt ja struktuurit on sisäänrakennettu peleihin. Vanhat, nuoret, rikkaat ja mustat on kaikki samalla viivalla. Jos otat kunnolla pataan, niin ei auta kuin kirjoittaa että "kiitti pelistä" ja mennä etsimään syyllistä peilistä. Jos tapaat jonku, joka pelaa kuin puolijumala, niin usein teistä tulee frendejä riippumatta kuka tai mikä se toinen on. Kerran kutsuin yhden nettitutun meille lanittamaan. Sitten kun se ajoi pihaan, niin paljastui et se oli yli kolmekymppinen, suomenruotsalainen perheenisä. Ei ollu vaan koskaan tullu ikä tai kieli edes puheeksi. Me oltiin silloin 16-17v. Oli muuten yhdet parhaista laneista ikinä ja se tyyppi pelasi meidän kanssa monessa isossa laniturnauksessa senkin jälkeen. Ja minä kun tarmokkaasti olin yrittäny vihata rantahurreja siihen asti.
 
Enkä myöskään tiedä juurikaan muita juttuja, jotka saa kymmeniä nuoria pysymään poissa pahanteosta ilman päihteitä koko viikonlopun. Millään laneilla en ole ikinä nähnyt yhtään tappelua, minkäänlaista ilkivaltaa, selän takana puhumista tai oikeestaan mitään muutakaan kielteistä. Taas sitte oon ite oppinut tietsikoista kaiken laneilta, olen tutustunut 95% frendeistä niiden kautta, moni pariskunta on löytänyt toisensa sieltä ja ainakin yksi on edelleen onnellisesti naimisissa. Siinä perheessä muuten emäntä on paras CS-pelaaja.

 

Kahden kerroksen LANit, 6.12.2010, Starcraft turnauksen finaali
 

No, mikä sitten erottaa pelailun eSportista? Mun mielestä asenne. Peli muuttuu tietsikkapelistä sähköiseksi shakkiotteluksi, kun siirrytään pelailusta eSporttiin. Otetaan vaikka joku tämmöinen pätkä:

 
Pelailijasta se näyttää pyrähdykseltä, jossa kaikki nyt vaan sattuu loksahtamaan kohdalleen. eSporttilainen purkaa tuota osiin.


1. Klippi alkaa siitä et pommi on pudonnu keskelle banaania. Eli hypätään ensiksi banaanin yli, niin saadaan info, että miltä sielä näyttää. Okei, nähdään että tynnyreillä on ainaki yks vihollinen, jota me voidaan koittaa haastaa. Mutta sitten vihu heittääkin savun meidän eteen, eikä nähdä enää mitään. Hätä ei ole tämän näkönen, me saatiin info että se vihollinen on kaukana. Otetaan kranaatti, tähdätään minimapista vasemmasta yläkulmasta ja heitetään kranaatti. Saadaan EMRE:ltä 70 energiaa pois melkein ilman riskiä.

2. Banaani on savutettu, sinne ei nähdä niin mennään katsomaan keskelle rampilta. Ja rampille mennään oikeata laitaa, kun siihen ei näe keskeltä. Keskeltä näkee vain vasempaan laitaan, johon vihollinen tappaakin meidän tiimikaverin LorDarknesin. Ei vieläkää hätää, siitä me saadaan info että keskellä on vihollinen. Otetaan vaan äärettömän pieni näkymä rampin alaosasta. Silloin meistä näkyy viholliselle vain pieni pää, johon on vaikea osua. Nyt saadaan 1v1 tilanne vihollista vastaan, josta me nähdään koko ruumis. Me tiedetään missä vihollinen on, niin voidaan vähän ampua ennakkoonkin ja saadaan se vihollinen pois.

3. Noni, aika sekava tilanne ja tapahtunut paljon. Otetaan vähä rauhaa, mennään nurkan taakse turvaan lataamaan ja kerrataan montako meitä ja niitä on hengissä.

4. Mennään takasin, tähtäin koko ajan jossain kulmassa, josta voi tulla vihollinen, ei koskaan keskellä ruutua, josta meitä ei pysty muutenkaan yllättämään. Vihollinen kun voi tulla vain jostain kulman takaa, ei koskaan seinän läpi. Katsotaan pienestä kulmasta taas keskelle, johon onkin tullut toinen vihollinen haastamaan itsensä kannalta epäedulliseen paikkaan. Saadaan se pois ja taas rauhoitus ja hengissä olevien laskenta. Jäljellä olevien vihollisten määrä on tärkeää muistaa, että tietää pitääkö välillä ladata asetta vai riittävätkö lippaassa olevat panokset.

5. Okei, muistetaan että banaanilla oli ainaki yksi ja koska pommi on jäänyt sinne, niin sinnehän meidän pitää mennä. Banaania voi lähteä haastamaan oikealta tai vasemmalta siivuttaen. Mut jos siivutat vasemmalta lähtien, niin olet helposti tilanteessa, jossa vihollinen voi olla viidessä eri paikassa kyttäämässä sua (halkopinon syvennys vasemmalla, halkopino, tynnyrit kaukana, seinä kaukana ja syvennys oikealla). Jos me hypätään taas banaanin yli, niin saadaan tietoa ja päästään siivuttamaan oikealta, josta me nähdään nämä paikat yksitellen. Tällöin meidän ei tarvitse haastaa todennäköisesti kuin yhtä vihollista kerrallaan.

6. Meillä on sokaisukranaatti, niin heitetään se. On aina tärkeää käyttää ostettuja kranaatteja hyödykseen. Ja jos niitä ei osaa käyttää, on tärkeää säästää rahat ja olla ostamatta niitä. Mennään heti kranaatin perään ja huomataan että halkopinon päällä onkin kyttäävä vihollinen. Vihollinen ampuu meitä sokkona, tuskin näkee mitään sen sokaisukranaatin jälkeen. Pudottamisen jälkeen jäljellä onkin enää yksi ja voidaan siivuttaa sitä paikka kerrallaan. Vihollinen löytyykin jo ensimmäisestä paikasta tynnyreiltä, otetaan siihen vähän typerä haastaminen, mutta tällä kertaa ollaan vahvempi ja voitetaan erä. Viimeiseen vihulaiseen oltaisiin voitu käyttää vielä yks kranaatti ja odottaa tiimikaveria avuksi. Mutta erä oli mennyt hyvin ja meillä oli itseluottamusta, niin mentiin tällä kertaa hoitamaan homma loppuun.

Uskomusten vastaisesti eSportsisssa ei tarvitse olla mikään yli-ihminen tähtäämisessä. Tässäkään pätkässä ei tullut yhtään neljästä taposta pääosumalla. Hankkiudut vain edulliseen asemaan ja pakotat vihollisen epäedulliseen. Siten saat todennäkösyydet puolellesi. Kymmenien erien matsissa ne muutamat prosentit kerääntyvät ja voitat. Mutta sitte koskaan et ole valmis. 20 vuoden kokemuksella tein silti typerän virheen olla odottamatta tiimikaveria, että oltaisiin saatu 2v1 tilanne loppuun.

Siinä on eSportsin kauneus.

Kirjoittaja: Eino Järvinen

Lisää kommentteja

Lisää blogeja.

Esittelyssä Mari

Hei olen Mari ja työskentelen kesäkuun NuortenNurmes -toiminnan työntekijänä. Viime kevään...

4H-yrittäjien kesä -blogiteksti

Se tapahtui toukokuussa. Näimme ilmoituksen Ikolan kesäkahvion pitämisestä, jonne ...