Yhteiskuntamme on hyvin poikkeuksellisessa tilassa. Kyllä. Tämän en
usko menneen keneltäkään ohi. Moni asia tekee tämän hetkisestä
tilanteesta poikkeuksellisen, mutta se mitä itse haluan korostaa on
se, että tämä tilanne koskettaa nyt meitä kaikkia.
Yhtäkkiä huomaammekin, että kuka tahansa voi olla hyvinkin
haavoittuvassa asemassa. Eivätkä mitkään vaikutukset yllä vain
aikuisiin, vaan yhtälailla lapset ja nuoret ovat tulleet ja tulevat
vaikuttuneiksi tästä tilanteesta. Keskeistä tällä hetkellä on se, että
kuinka ylläpidämme tai parannamme hyvinvointiamme sekä pidämme myös
muiden hyvinvoinnista huolta. Koitan tässä kirjoituksessa antaa
ajatuksia mihin voisi kiinnittää huomiota nyt pandemia-ajan aikana.
Käytin edellä käsitettä hyvinvointi, vaikka se on älyttömän laaja ja
voi tarkoittaa periaatteessa mitä vain ulkoista tai sisäistä,
kokemuksellista tai selvästi huomattavaa. Googlaamalla voi löytää
monia hyvinvointiteorioita erilaisin painotuksin. Itse käytän Erik
Allardtin (1976) hyvinvointiteoriaa ja keskityn tässä loving ja
being -käsitteisiin.
Hyvinvointi muodostuu siis monesta useasta eri tekijästä. Allardt on
jakanut nämä tekijät having, loving ja being -käsitteiden alle.
Muistutan myös tässä, että tämä teoria ei tarkoita sitä, että jos
sinulla on kaikilla näillä osa-alueilla asiat hyvin, niin voisit
hyvin. Ihmisen kokemus hyvinvoinnista on laajempi ja niin
yksilöllinen, ettei sitä voi tyhjentävästi millään teorialla selittää.
Allardtin teoriaa on paljon myös kritisoitu, mutta tämä tieteellinen
teoriakenttä on sitten ihan oma keskustelunsa (mielenkiintoinen
sellainen kyllä).
Allardtin mukaan ’loving’ tarkoittaa ihmisen suhteita muihin.
Näitä suhteita voivat olla kaverisuhteet, perhesuhteet tai muut
suhteet. Tähän kuuluu esimerkiksi myös pienen kylän yhteisölliset
suhteet. Jos nyt mietitään kuinka tämä vallitseva tilanne on tähän
hyvinvointitekijään vaikuttanut, niin huomaamme että aika paljon. Jo
koulujen sulkeminen on poistanut kokonaan kouluyhteisön koululaisilta.
Kokoontumisia on rajattu, tapahtumia on peruttu jolloin sosiaaliset
kontaktit rajoittuvat todella paljon. Ei ole itsestään selvää olla
kotona tapaamatta ketään. On eri asia snäppäillä tai muutoin
sosiaalisessa mediassa olla yhteydessä kuin että oikeasti tapaisi
kaveria kasvotusten. Tämä vaatii suurta sopeutumista ja joillekin se
voi olla todella iso asia.
’Being’ käsitteen alle kuuluu mielekäs vapaa-ajan toiminta,
arvokkuus ja sellaiset elämässä olevat asiat, jotka tuovat
merkityksellisyyttä itselle ja omaan elämään. Halusin nostaa tämän sen
vuoksi, koska nopeasti muuttuva arki ja ympäristö tuo mukanaan useille
ihmisille haasteita. Itselle uusien, mielekkäiden ja
merkityksellisyyttä elämään antavien asioiden etsiminen pandemian
aikana ei ole helppoa. Joillekkin tietokonepelit voivat olla
tämmöisiä, jotka antavat paljon elämään mutta on ihmisiä, jotka saavat
niitä merkityksellisyyden kokemuksia tai miellekkyyttä esimerkiksi
ryhmäliikunnasta tai osallistumisesta ryhmätoimintoihin.
Jos mietimme näiden kautta sitä alussa esittämääni kysymystä
hyvinvoinnin ylläpitämisestä tai parantamisesta, niin kuinka näiden
ulottuvuuksien kautta hyvinvointia voisi parantaa?
Mustutan myös siitä, että jokaisella meillä on vastuu myös muiden
hyvinvoinnista. Jos olet karanteenissa. Olet karanteenissa. Jos olet
kipeä. Pysyt kotona. Älä aseta muiden hyvinvointia vaaraan omalla
toiminnallasi. Vaikket itse kuulu riskiryhmään, se ei ole syy toimita
itsekkäästi. Pidetään enemmin myös muista huolta.