Hei olen vuonna - 94 syntynyt nuori nainen Valtimolta. Kirjoitan ihan ensimmäistä kertaa blogia. Aiheena minulla on työkokemus maatilahommista. Olen lähtöisin perheestä jossa oli maatila. Onhan siellä edelleen lampaita ja hevonen. Lypsykarjan isä möi pois.

Olen käynyt kokin paperit ja olen tehnyt alan hommia jonkun verran mutta maatalousala kiinnostaisi enemmän. Kävin maatalouskoulua Nurmeksessa muutaman kuukauden ajan. Lopetin sen kesken koska oma jaksaminen oli etusijalla. Haaveilen edelleen käyväni alan loppuun jossain vaiheessa.

Aluksi epäilin itseäni kovasti pystynkö sen alan töitä tekemään. Pidän eläimistä mielettömästi varsinkin kissoista ja lehmistä. Itselläni on kolme kissaa.

Kun etsin töitä sisko löysi työkkärin sivuilta linkin missä etsitään oppisopimuksella työntekijää Nurmekseen maatilalle. Niimpä laitoin hakemuksen ja pääsin töihin. Olin n. puoli vuotta mutta lopetin kun tuli työuupumus. Olen tehnyt myös lomittajan hommia Valtimolla.

Aluksi kaikki työt appeen jakaminen, koneiden käyttö, lypsäminen, kiiman tarkkailu ym työkuvat olivat minulle aluksi vaikeaa oppia. Opin kuitenkin paljon tekemällä asioita mutta paljon on vielä opittavaa. Siisteydestä huolehtiminen oli ainut asia aluksi minkä osasin. Traktori hommat ovat minulle vielä hakusessa koska en ole ikinä tehnyt esim peltohommia. Tiedän vain suunnilleen eri vuodenaikojen työkuvat. Milloin kynnetään, puidaan, levitetään lantaa, paalataan jne. Toivon pääseväni jonakin päivänä myös peltohommiin.

Tsemppaan kyllä ihmisiä lähtemään tälle alalle. Mikään päivä ei ole samanlainen ja jollain tasolla se on myös hyvin terapeuttista työtä. Opettelu vie aikaa eikä niitä sekunnissa vain opi. Se että tekee työt huolellisesti niin se palkitaan. Parasta tässä on ollut se kun on itse että myös tilanomistajakin tyytyväinen lopputulokseen. Eikä pidä lannistua jos ei heti kaikki suju.