Elikkäs ajattelin tulla kertomaan omasta kokemuksesta millaista on
asua perhekodissa. Olen siis 19 vuotias tyttö Nurmeksesta ja olen
asunut noin 4 vuotta perhekodissa Kontiolahdella. Aluksi asuimme
Outokummussa, kunnes muutimme Kontiolahteen. Tällä hetkellä meitä
asuu kaksi lasta minun lisäksi ja perhekodin vanhemmat. Asumme
omakotitalossa ja meillä on paljon lemmikkejä kuten, hevosia,
kanoja, lampaita, koiria, kissoja ja käärme. Kotitöitä kaikki teemme
yhdessä, ennen kun meitä asui useampi kotityöt jaettiin, niin että
jokainen teki yhtenä päivänä viikossa kotityöt.
Olin siis 16 vuotias kun muutin perhekotiin ja alku oli aika
haastavaa. Pientä kapinointia perhekodin vanhempia vastaan aluksi,
enkä yhtään tykännyt jäädä sinne ja oisin mieluummin halunnut asua
äidin kanssa. Aluksi muutin siis Outokumpuun, jossa kävin
peruskoulun loppuun.
“Kerran olisi pitänyt lähteä kotilomilta takaisin perhekotiin mutta
“karkasin” äidin mukaan junalla Nurmekseen. Seuraavana päivänä mun
sosiaalityöntekijä tuli sitten hakemaan mut kotoa ja vei takaisin
Outokumpuun. Siitä taisin rangaistukseksi saada sen että puhelin
vietiin joksikin aikaa pois ja en saanut käydä kotilomilla äitini
luona pariin viikkoon.”
Monet varmaan miettii millaisia sääntöjä perhekodissa on ja onko se
samanlaista kun asuisi laitoksessa? Totta kai meillä on omat
sääntömme ja vanhemmat pitää kuria, mutta ei se ole ollenkaan
samanlaista millaista laitoksessa on. Esim. meillähän ei ole
työntekijöitä jotka vaihtuisi päivän mittaan vaan meillä on aina ne
samat aikuiset siellä, koska se on myös heidän koti. Totta kai
välillä joku tulee meille töihin, jos perhekodin vanhemmat on vaikka
lomalla. Meillä on ihan normaalin perheen säännöt joita noudattaa
että kaikilla on mukava ja turvallinen asua. Ja ehkä se hieman eroaa
siitä ns. “normaalin perheen” säännöistä siten että perhekotiin ei
saa mennä päihtyneenä tai käyttää nikotiinituotteita ja alkoholia
siellä ollessa.
“Kerran kesällä 2017 olin isäni luona Helsingissä ja en
käyttäytynyt ihan niin kuin olisi pitänyt. Käytin alkoholia ja
tupakkaa, jota ala-ikäisenä ei saisi käyttää. Ja perhekodin
vanhemmat saivat jostain asiasta tietää, kun sitten palasin kotiin
pidimme asiasta keskustelun ja en saanut käydä isälläni moneen
kuukauteen. Se oli minulle kova paikka, sillä isän luona minulla on
pikkuveli joka on mulle kaikki kaikessa enkä nähnyt sitä moneen
kuukauteen. Siinä hetkessä tajusin että ei olisi kannattanut tehdä
niin miten tein vaan olisin voinut toimia toisin.”
Mutta kun nyt itse olen jo 19, niin saan käyttää päihteitä, mutta
kunhan en tee sitä kotona ollessa. Meillä on aika vapaat rajat
liikkua kodin ulkopuolella. Monesti vietän aikaa ystävieni kanssa
koulun jälkeen tai olen viikonloppuna yökylässä kaverilla yms.
Monesti myös viikonloppuisin menen äidin luokse ja pidemmillä
lomilla sitten myös isäni luokse.
Teemme myös paljon yhdessä niin kun perheenä, johon kutsutaan
joskus myös mukaan ne ketkä ovat jo muuttaneet pois perhekodista.
Ollaan käyty kerran ulkomailla, saatetaan käydä elokuvissa,
keilaamassa ja syömässä ulkona. Tai sitten vain vietetään kotona
yhteistä aikaa. Ja silloin kun oltiin muuttamassa Outokummusta
Kontiolahteen meidän taloa remontoitiin, johon sitten saatiin
osallistua. Silloin yövyttiin meidän kodin lähellä olevalla mökillä
koko porukka.
Nyt kun miettii tuota aikaa jolloin muutin perhekotiin, niin olen
kyllä muuttunut siitä aika paljon. Tällä hetkellä minusta on aina
mukava palata takaisin kotiin. Ja kuten huomaatte kutsun perhekotia
kodikseni. Olen vain kiitollinen kaikille niille, jotka minut
silloin 4 vuotta sitten “pakotti” muuttamaan perhekotiin. Näin
jälkeen päin ajateltuna se oli minulle aivan oikea ratkaisu.
Ja tuossa kuvassa on kaksi koiraamme Minni(vaalea) ja Make(musta).
)