Musiikki on monelle ihmiselle tärkeä henkireikä. Niin myös minulle. Kuuntelen itse musiikkia hyvin laidasta laitaan, fiiliksestä ja seurasta riippuen. Silloin kun oikeasti haluan rentoutua ja syventyä omiin ajatuksiini, niin laitan sellaisen biisin soimaan, jonka sanoja haluan kuunnella. Monesti ne sanat antavat voimaa: joku muukin kokee maailmaa samalla tavalla. Meidän kokemusmaailmamme on jokaisella erilainen, koemme ja näemme asioita eri tavoin. Välillä on lohdullista kuulla jonkun sanovan ne sanat, mitä pyörittelet oman pääsi sisällä. 

Tässä kirjoituksessani haluan kuitenkin syventyä yhteen kappaleeseen, joka liittyy vahvasti Nurmekseen ja elämään Nurmeksessa. Analysoin hieman kappaleen sanoituksia liittyen Nurmekseen ja siihen kuinka itse olen Nurmeksen omassa elämässäni kokenut. 

Sanoitukset ovat siis kappaleesta ”Tuhansien darrojen ihmemaa”, jonka on sanoittanut ja esittää Tuma.

”Ikävää sinällään kun vituttaa jo valmiiks, Nurmes on perseestä ja dokaus käy kalliiks. Aina alttiina repsahtaa baariin, vaara on vaanimas Obarist Hoviin.”

”Obariin vai Hoviin, bängbäng shotit, mitä täällä tekis? No otetaan parit.”

”Pieni huoli, sun mieli nuori, pidä mieles viikonlopun pyhitetty kuosi. Pieni darra, no pienet sille, päivä alkaa näin, ei mies pienest itke."

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että usein, melkein aina ajattelin ettei Nurmeksessa ole muuta tekemistä kuin ryypätä. Kavereita näki pääasiassa päihteiden merkeissä. Toki käytiin makkaraa paistamassa ja mäkeäkin laskettiin, istuttiin puistossa ja nautittiin säästä, mutta usein siihen päihteet vahvasti liittyivät. 

Oletus oli siis, ettei ollut muuta tekemistä. Onko tämä totta? Kuinka paljon se sosiaalinen ympäristö vaikuttikaan tähän ajatusmaailmaan? Ei ja paljon. Toisaalta tiettyyn aikaan minua ei juurikaan mikään kiinnostanutkaan. Ehkä siinä oli osakseen myös pientä ongelmaa.

”Viikonloppuna, ibolla äijät haastamas riitaa ja päälle rähinä. Pellejä järestään mitä vitun järkeä? Jos et asu täällä, älä tuu, älä änkeä.”

Noh.. En tämän hetkisestä tilanteesta osaa juurikaan sanoa, mutta hyvä kuvaus siitä elämästä mitä itse olen kokenut. Oli tietenkin myös rauhallisempia iltoja.

”Koivujen kaupunki vihreet on niityt, auttakoon Luoja niit joihin tääl kiinnyt. Hyvii muistoi mut mestat on pilalla, masennust ja päihteit hyvinvoinnin tilalla.”

Nyt kun pitkästä aikaa kuuntelin tätä kappaletta ja tähän lainiin syvennyin, niin pakko allerkirjoittaa. Valtavasti ja taas valtavasti ihania ja hyviä muistoja on, mutta myös ongelmat näkyvät selvemmin. Itse koen Nurmeksen päihdekulttuurin vahvana ja hyvinkin eloisana, joka liittyy todella nuorten elämään (ei tietenkään kaikkien). Tässä käsi kädessä tulee myös mielenterveysongelmat. Johtuuko elävä päihdekulttuuri kasaantuneista mielenterveysongelmista vai johtuuko mielenterveysongelmat päihteistä? Vai voiko näitä ongelmia katsoa toisiaan seuraten?

 ”.. Nurmes, tuhansien darrojen ihmemaa.”

”.. Nurmes on todellakin Suomi-neidon persereikä.”

Nämä kaksi nimitystä esiintyvät kyseisessä biisissä. Varmasti monet voivat sanoa Nurmeksen olevan paljon muutakin, itse olen myös tätä mieltä. Kärsittyjä darroja varmasti Nurmeksessa riittää ja maantieteellisesti Nurmes on Suomi-neidon kriittisillä paikoilla, mutta mitä muuta Nurmes on? Itselleni Nurmes on rakas kotipaikkakunta, kaunis (myös talvella) ja mahdollistava. 

Jos voisin nyt vaikuttaa siihen millainen Nurmes on, niin koittaisin vaikuttaa. Se vain vaatii rohkeutta ja asioiden tuomista keskusteluun. Minun on helppo täältä kilometrien päästä huudella, enkä minäkään nuorena osannut ottaa kantaa. Jos kuitenkin olet nuori ja rohkea, niin puhu!

Käyn myös välillä vilkuilemassa blogien kommentteja, että jos haluat kommentoida tekstejä/kysyä tai jakaa ajatuksia, tee se!

-Pikkuihmettelijä