Musiikki on monelle ihmiselle tärkeä henkireikä. Niin myös minulle.
Kuuntelen itse musiikkia hyvin laidasta laitaan, fiiliksestä ja
seurasta riippuen. Silloin kun oikeasti haluan rentoutua ja syventyä
omiin ajatuksiini, niin laitan sellaisen biisin soimaan, jonka sanoja
haluan kuunnella. Monesti ne sanat antavat voimaa: joku muukin kokee
maailmaa samalla tavalla. Meidän kokemusmaailmamme on jokaisella
erilainen, koemme ja näemme asioita eri tavoin. Välillä on lohdullista
kuulla jonkun sanovan ne sanat, mitä pyörittelet oman pääsi sisällä.
Tässä kirjoituksessani haluan kuitenkin syventyä yhteen kappaleeseen,
joka liittyy vahvasti Nurmekseen ja elämään Nurmeksessa. Analysoin
hieman kappaleen sanoituksia liittyen Nurmekseen ja siihen kuinka itse
olen Nurmeksen omassa elämässäni kokenut.
Sanoitukset ovat siis kappaleesta ”Tuhansien darrojen ihmemaa”, jonka
on sanoittanut ja esittää Tuma.
”Ikävää sinällään kun vituttaa jo valmiiks, Nurmes on perseestä ja
dokaus käy kalliiks. Aina alttiina repsahtaa baariin, vaara on
vaanimas Obarist Hoviin.”
”Obariin vai Hoviin, bängbäng shotit, mitä täällä tekis? No otetaan parit.”
”Pieni huoli, sun mieli nuori, pidä mieles viikonlopun pyhitetty
kuosi. Pieni darra, no pienet sille, päivä alkaa näin, ei mies
pienest itke."
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että usein, melkein aina ajattelin
ettei Nurmeksessa ole muuta tekemistä kuin ryypätä. Kavereita näki
pääasiassa päihteiden merkeissä. Toki käytiin makkaraa paistamassa ja
mäkeäkin laskettiin, istuttiin puistossa ja nautittiin säästä, mutta
usein siihen päihteet vahvasti liittyivät.
Oletus oli siis, ettei ollut muuta tekemistä. Onko tämä totta? Kuinka
paljon se sosiaalinen ympäristö vaikuttikaan tähän ajatusmaailmaan? Ei
ja paljon. Toisaalta tiettyyn aikaan minua ei juurikaan mikään
kiinnostanutkaan. Ehkä siinä oli osakseen myös pientä ongelmaa.
”Viikonloppuna, ibolla äijät haastamas riitaa ja päälle rähinä.
Pellejä järestään mitä vitun järkeä? Jos et asu täällä, älä tuu, älä änkeä.”
Noh.. En tämän hetkisestä tilanteesta osaa juurikaan sanoa, mutta
hyvä kuvaus siitä elämästä mitä itse olen kokenut. Oli tietenkin myös
rauhallisempia iltoja.
”Koivujen kaupunki vihreet on niityt, auttakoon Luoja niit joihin
tääl kiinnyt. Hyvii muistoi mut mestat on pilalla, masennust ja
päihteit hyvinvoinnin tilalla.”
Nyt kun pitkästä aikaa kuuntelin tätä kappaletta ja tähän lainiin
syvennyin, niin pakko allerkirjoittaa. Valtavasti ja taas valtavasti
ihania ja hyviä muistoja on, mutta myös ongelmat näkyvät selvemmin.
Itse koen Nurmeksen päihdekulttuurin vahvana ja hyvinkin eloisana,
joka liittyy todella nuorten elämään (ei tietenkään kaikkien). Tässä
käsi kädessä tulee myös mielenterveysongelmat. Johtuuko elävä
päihdekulttuuri kasaantuneista mielenterveysongelmista vai johtuuko
mielenterveysongelmat päihteistä? Vai voiko näitä ongelmia katsoa
toisiaan seuraten?
”.. Nurmes, tuhansien darrojen ihmemaa.”
”.. Nurmes on todellakin Suomi-neidon persereikä.”
Nämä kaksi nimitystä esiintyvät kyseisessä biisissä. Varmasti monet
voivat sanoa Nurmeksen olevan paljon muutakin, itse olen myös tätä
mieltä. Kärsittyjä darroja varmasti Nurmeksessa riittää ja
maantieteellisesti Nurmes on Suomi-neidon kriittisillä paikoilla,
mutta mitä muuta Nurmes on? Itselleni Nurmes on rakas kotipaikkakunta,
kaunis (myös talvella) ja mahdollistava.
Jos voisin nyt vaikuttaa siihen millainen Nurmes on, niin koittaisin
vaikuttaa. Se vain vaatii rohkeutta ja asioiden tuomista keskusteluun.
Minun on helppo täältä kilometrien päästä huudella, enkä minäkään
nuorena osannut ottaa kantaa. Jos kuitenkin olet nuori ja rohkea, niin puhu!
Käyn myös välillä vilkuilemassa blogien kommentteja, että jos haluat
kommentoida tekstejä/kysyä tai jakaa ajatuksia, tee se!
-Pikkuihmettelijä