Navigation Menu

Innehållspresentatör

angle-left Turvallinen asuinpaikka

Turvallinen asuinpaikka

Valtimolla asuvan Elina Honkasen ja Hannu Lipposen perheen arki sujuu hyvin. Elina on yrittäjä, ja Hannu tekee vuorotyötä ensihoidossa.

Kaksi koiraa katselee häkkiaitauksesta ison omakotitalon pihalla Nuolijärvellä. Olohuoneesta avautuu avara näkymä lumiseen pelto- ja jokimaisemaan, johon junarata piirtää viivan.

On arkipäivä. Elina Honkanen ja Hannu Lipponen ovat kotosalla. Avioparin esikoinen Kasper käy eka luokkaa Valtimon koulussa, neljän ja puolen vuoden ikäinen Eevi on hoidossa päiväkodissa.

Hannu viettää vapaapäivää. Elina on lähdössä töihin.

 

Ladulla ei ruuhkaa

Kaikki on perheessä kohdallaan.

- Päivähoito sujuu Valtimolla hyvin. Se näkyy siinäkin, että lapset menevät mielellään hoitoon, Elina toteaa.

Myös Hannu antaa täydet pisteet palveluille ja hoitajille.

- On hyvin turvallinen olo, kun vie lapsen päiväkotiin.

Perhe viihtyy rauhallisessa maalaisympäristössä.

- Parasta on luonto. Voi kerätä marjoja. On luontopolkuja, ja kansallispuistot ovat lähellä. Kun etelässä on hiihtobuumi, ihmiset kiertää peräkkäin kilometrin pituista ympyrää. Täällä saa hiihtää kaikessa rauhassa, Elina sanoo.

 

Töitä hoitoalalta

Elina on lähtöisin Nurmeksen Jokikylästä, Hannun juuret ovat Valtimolla. He tapasivat toisensa, kun Elina kävi Valtimon lukiota.

- Aloitin sairaanhoitajaopinnot Mikkelissä. Hannu tuli perässä, mutta ei viihtynyt siellä. Ei auttanut muu kuin palata Valtimolle. Kävin koulun loppuun Kajaanissa.

Valmistuttuaan Elina sai vakipaikan Nurmeksen terveyskeskuksen vuodeosastolta.

Hannu opiskeli lähihoitajaksi ja toimii ensihoitajana pelastuslaitoksella.

 

Oman talon hankinta tuli ajankohtaiseksi 2012. Ensin he suunnittelivat talon rakentamista, mutta sitten tuli mahdollisuus ostaa 2008 valmistunut tilava omakotitalo vanhan Kajaanintien varrelta.

 

Nuoruuden haave todeksi

Lasten saannin jälkeen molempien vanhempien kolmivuorotyö osoittautui haastavaksi.

Elina hankki uuden ammatin ja ryhtyi yrittäjäksi Hannun suvun omistamaan kukkakauppaan.

Nuoruuden haave oli floristin työ. Kun Hannun sisko oli jäämässä pois yrityksestä, minulta kysyttiin, kiinnostaisiko tulla jatkamaan yritystä. Olen nyt ollut kolme ja puoli vuotta osakkaana ja toimitusjohtajana, Elina kertoo.

Kun kukkakaupassa on hiljaisempaa, hän tekee keikkaa vuodeosastolla säilyttääkseen myös hoitajan ammattitaidon.

 

Opiskelua työn ohessa

Hannu opiskelee nyt uutta alaa työn ohessa.

- Suoritan metsäalan perustutkinnon monimuoto-opintoina, tässä vaiheessa harrastuksenomaisesti.

- Ostin runsaat 10 vuotta sitten Koppelosta metsätilan, jossa riittää työsarkaa. Metsä on ollut myös hyvä sijoitus. Metsurin erikoisosaamista tarvitaan tulevaisuudessakin, jos halutaan säilyttää puustoa ja pitää huolta monimuotoisuudesta, Hannu uskoo.

 

Oma liikuntavuoro

Nurmeksessa on pariskunnan mielestä tarjolla riittävästi harrastuksia.

- Valtimotalo on aivan loistava liikuntapaikka. Meidän perheellä oli ennen koronaa oma tunnin vuoro, eikä syyskausi maksanut kuin muutaman kympin, Hannu kiittelee.

Hän kertoo, että perhe käyttää hyväksi myös Kainuun palveluja.

- Käydään uimahalleissa ja Sotkamon Superparkissa. Sinne ajaa puolessa tunnissa. Veikkaan, että helsinkiläisen matka johonkin lasten aktiviteettipuistoon kestää pitempäänkin.

 

Mukavaa elämää

Hannu metsästää, kalastaa Pielisellä ja Koppelojärvellä sekä harrastaa palloilulajeja. Sulkapalloa hän pelaa Vasaman vuorolla Valtimotalossa. Elina osallistuu aikuisten tanssiryhmään Valtimolla. Eevi käy tanssitunneilla Nurmeksessa.

Elina sanoo, että pieni yhteisö luo turvallisuutta.

- Hyvä esimerkki on kukkakaupan itsepalvelu. Moni kaupunkilainen on ihmetellyt, miten tällainen voi toimia.

Hannu toteaa, että monet pienet asiat helpottavat elämää maaseudulla.

- Kuten vaikkapa se, että ei tarvitse etsiä parkkipaikkoja.

 

Kuvateksti: Suomenajokoira Toivo on Hannu Lipposen metsästyskaveri, terrieri Hupi on Elina Honkasen lemmikki.

Mies ja nainen talon edessä silittelemässä koiria.