Rautatien rakentaminen

Suomen ensimmäisen junaradan valmistuttua ja osoitettua tarpeellisuutensa, alkoi moni paikkakunta toivoa tuota uutta kulkuyhteyttä. Nurmekselaiset olivat päässeet sulan veden aikana toimivien höyryalusten ansiosta nauttimaan hevospelejä mukavammasta kyydistä. Nyt osattiin jo haaveilla talvi- ja rospuuttoajan kuljetusten helpottumisesta ja sen myötä kauppalan kasvusta.

Nurmeksesta tehtiin valtiopäiväanomuksia radan saamiseksi Joensuusta Nurmekseen. Kun anomukset eivät muuten edenneet, luvattiin vuonna 1896 hankkeen eteenpäin viemiseksi kunnan puolesta 95 000 ilmaista ratapölkkyä. 

Kun asia tuli viimein esille valtiopäivillä, se lykkäytyi suuntariitojen vuoksi. Sortavala ja Ilomantsi toivoivat radan lähtöpaikaksi Värtsilää, kun taas enemmistö kannatti Joensuuta. Joensuu-Nurmes-välilläkin oli kaksi eriävää reittiehdotusta: toinen Pielisen itä-, toinen länsipuolella.

Suomen suuriruhtinaskunnan viimeisillä valtiopäivillä vuonna 1906 saatiin aikaan jonkinlainen kompromissi eri reittiehdotusten välillä. Työt aloitettiin ratalinjan avaamisella ja maa-alueiden lunastamisella 1907. Silloisilla työvälineillä oli työ hyvin työvoimavaltaista. Hevosmiehiä, lapiomiehiä- ja naisia palkattiin radanvarren taloista, ammattilaiset kulkivat ratatyömaalta toiselle.

Syyskuussa 1909 valmistui Joensuun – Lieksan rataosuus ja päästiin aloittamaan nurmekselaisten pitkään odottamaa rupeamaa Lieksasta Nurmekseen. Ratapenkereen, maanleikkausten ja siltojen lisäksi rakennettiin asemarakennukset, työntekijöiden asuinkasarmit, veturitallit ja yhteissaunat. Rata valmistui väliaikaisliikenteelle 6.7.1911

Jatkorataa Ouluun alettiin anoa kuhmolaisten kanssa vuonna 1912. Reittiriidat hidastivat jälleen hankkeen toteutumista; Ylikyläläiset toivoivat radan kulkevan Rämeelän kautta, Jokikylä ja Karhunpääkin halusivat radan kulkevan kyliensä läpi.

Vuonna 1926 oli saatu rata linjattua asumattomien seutujen halki, mitä pidettiin taloudellisesti edullisimpana ratkaisuna. Samana keväänä tehtiin Haapalahden leikkaus ja penger Porokylän läpi nykyisen terveyskeskuksen nurkille saakka.

Rataa rakennettiin samanaikaisesti molemmista päistä, kiskot tapasivat toisensa Puukarissa syksyllä 1929. Kun liikenne uuden yhteyden myötä lisääntyi ja veturien kokokin oli kasvanut, jouduttiin suurentamaan veturitallia ja rakentamaan lisää asuntoja henkilökunnalle. Myös Porokylään, suuren meijerin lähistölle rakennettiin nyt asema.

***

Karjalattaressa julkaistiin 16.6.1906 radan saamisen vaiheet runomuodossa: