Nurmes tarjoaa kaupunkilaisille ja yrityksille nykyaikaisen, palveluhenkisen ja luonnonläheisen kotikaupungin. Nurmes on ihmisiä, toimintaa, kulttuuria ja ympäristöä.
Nurmes on vetovoimainen ja kehittyvä asuin- ja yrittäjyyskaupunki, jonka logistinen sijainti on keskeinen Pielisen Karjalassa. Nurmes on turvallinen pikkukaupunki, joka tarjoaa valinnanvaraa asumiseen, hyvät ja laadukkaat peruspalvelut ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet.
Kaupungilla on perusopetuksen lisäksi oma lukio ja kansalaisopisto ja hyvät kirjasto‑, kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelut. Lisäksi Nurmeksessa toimii kaksi ammattiopiston toimipistettä.
Kaupunkimme elinkeinorakenne on monipuolinen. Elintarvike‑, metalli- ja puuteollisuus antaa työtä monelle nurmeslaiselle.
Nurmeksen kauppala perustettiin 5.12.1876, Nurmeksen maalaiskunta liitettiin kauppalaan 1.1.1973. Nurmeksesta tuli kaupunki 1.1.1974. Tammikuun 1. päivä 2020 Nurmeksen kaupungin ja Valtimon kunnan kuntaliitos astui voimaan ja syntyi uusi isompi Nurmes.
| Pinta-ala | 2693 km² |
| maa-ala | 2401 km² |
| Väkiluku (31.12.2023) | 9144 |
| Veroprosentti 2024 | 8,9 % |
| Yleinen kiinteistöveroprosentti | 1,05 % |
| Vakituinen asuinrakennus | 0,47 % |
| Muu kuin vakituinen asuinrakennus | 1,04 % |
| Työttömyysprosentti (28.2.2024) | 13,7 % |
| Elinkeinorakenne (2022): | |
| Alkutuotanto | 14,8 % |
| Jalostus | 22,6 % |
| Palvelut | 61,7 % |
| Tuntematon | 0,9 % |
| Työpaikkaomavaraisuus | 100,3 % |
| Talouden luvut 2023 Nurmeksen kaupungin tilinpäätöksen mukaan | |
| Vuosikate, €/asukas | 739 |
| Vuosikate/poistot % | 139 % |
| Investointien tulorahoitus, % | 187,2 % |
| Suhteellinen velkaantuneisuus-% | 58,7 % |
| Lainat €/asukas | 2009 |
| Kumulatiivinen ylijäämä | 15,7 miljoonaa |
Nurmeksen seuduilla on liikkunut ihmisiä jo neljä vuosituhatta sitten, mutta asuttuna paikkana Nurmes mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1556. 1600-luvun alussa alue siirtyi Ruotsin vallan alaisuuteen ja alkuperäinen karjalaisasutus vetäytyi Venäjän puolelle. Tilalle virtasi uutta väkeä Savosta ja Kainuusta. Asutus alkoi levitä nopeasti.
Pysyvän asutuksen muodostumiselle oli ratkaisevaa Pielisestä saadun kalan tuoma toimeentulo. Rantaluhdit tuottivat rehua, metsät riistaa ja turkiksia, kaskimaat viljaa. Maatalous alkoi kehittyä Pielisen Karjalassa voimakkaasti 1700-luvun puolivälissä ja peltoalan kasvaessa voitiin kotieläintenkin määrää lisätä.
Nurmes kuului pitkään kappelina Pielisjärven seurakuntaan. Nurmekseen kuuluivat lisäksi nykyiset Rautavaaran ja Valtimon kunnat sekä osia Kuhmosta ja Juuasta. Pitäjä itsenäistyi vuonna 1810. Valtimo erosi omaksi kunnakseen sata vuotta myöhemmin.
Nurmeksen kirkonkylä muodostui alueen keskukseksi 1800-luvulla, mutta tiiviisti rakennettu taajama tuhoutui tulipalossa kesällä 1891. Palon seurauksena kirkonkylää alettiin nimittää Porokyläksi. Parin seuraavan vuosikymmenen aikana kirkonkylä rakennettiin kuitenkin uudelleen, joten Porokylä säilyi vasta perustetun kauppalan kilpailevana keskuksena.
Nurmeksen kauppala perustettiin edistämään alueen kehittymistä vuonna 1876.
Kauppala rakennettiin parin kilometrin päähän kirkonkylästä, lähes asumattomalle harjulle Pielisen ja Nurmesjärven väliin. Kauppalan asemakaavan piirsi Ferdinand Öhmanin suunnitelmien pohjalta Julius Basilier. Kaavan perustana oli paloturvallisuus, mihin pyrittiin säännöllisellä ja väljällä rakentamisella, leveillä kaduilla ja puuistutuksilla.
Nurmeksen väestökehitys oli pitkään tasaisesti nouseva, mutta viimeisten vuosikymmenien aikana väkiluku on laskenut jyrkästi. 1700-luvun puolessa välissä Nurmeksessa oli noin 1700 asukasta, 1800-luvun alussa asukkaita oli jo yli 5000. Suurimmillaan väestömäärä oli vuonna 1960, jolloin asukkaita oli 14990 henkeä. Vuonna 2014 väkiluku oli hieman alle 8200.
Maatalous oli 1900-luvun jälkipuolelle saakka Nurmeksen tärkein elinkeino. Metsätyöt lisäsivät väestön varallisuutta ja paikkakunnalle syntyi myös rautateollisuutta, sahaus- ja meijeritoimintaa. Myöhemmin merkittäviksi elinkeinoiksi nousivat myös vaatetus- ja elintarviketeollisuus. Ennen rautatien rakentamista kauppaa ja teollisuutta häiritsi liikenneolojen alkeellisuus, sillä tuotteet oli rahdattava markkinoille vesitse.
Kauppalan ja maalaiskunnan välinen kilpailu muodostui rasitteeksi alueen tasapuoliselle kehittämiselle. Haitat pyrittiin minimoimaan vuoden 1973 alussa, kun Nurmeksen maalaiskunta liitettiin Nurmeksen kauppalaan. Kuntamuoto muuttui kaupungiksi 1.1.1974.
(Otteita Valtimon kunnalliskertomuksesta vuodelta 1959)
Itsenäistyminen seurakunnallisesti ja kunnallisesti
Valtimon nykyinen alue seurakunnallisesti on 1630-luvulla kuulunut Liperin seurakuntaan, joka on ollut alueeltaan valtavan laaja, sillä siihen on luettu myös Ilomantsin ja Pielisjärven hallintopitäjät. Kenraalikuvernööri Brahen tehtyä vuonna 1638 matkan Pohjois-Karjalaan ja tutustuttuaan seudun oloihin, on vuonna 1639 ollut seurauksena Pielisjärven luterilaisen kirkkopitäjän perustaminen. Näillä tienoilla silloin on ollut runsas kreikkalaiskatolinen asutus, joskin Nurmeksen seutu on ollut luterilaisten valta-aluetta.
Ensimmäinen kirkko on rakennettu Nurmekseen 1640 ja se on ollut varsin vaatimaton, erottaen vain risti sen muista rakennuksista. Pielisjärven seurakunnan kirkko on rakennettu v. 1651 Lieksaan ja samanaikaisesti Nurmeksesta on muodostettu kappeliseurakunta. Nurmeksen kirkon venäläiset v. 1656 ovat polttaneet tehdessään ryöstöretken näille seuduille. Nurmes on vuonna 1810 muodostettu omaksi itsenäiseksi seurakunnaksi. Rautavaara on muodostettu kappeliseurakunnaksi v. 1848 lopullisen itsenäistymisen siirtyessä seuraavalle vuosisadalle.
Nurmeksen nykyinen kirkko on jo viides seurakunnalla. Edeltäneen kirkon eli neljännen kirkon palo on ollut vaikuttavana tekijänä Valtimon seurakunnalliseen ja kunnalliseen itsenäistymiseen. Kyseellisen kirkon palossa v. 1891 on tuhoutunut suurehko osa Nurmeksen kirkonkylää, mm. 38 taloa ja siitä nykyinen Porokylä kantaa nimeään. Valtimolaiset eivät tahtoneet enää osallistua uuden kirkon rakentamiseen Nurmekseen, vaan tahtoivat kiirehtiä kirkonkokouksissa seurakunnan jakoasiaa. Senaatin päätöksellä syyskuun 5 päivänä 1894 on perustettu Valtimo seurakunta varsinaisen eron toteutuessa Nurmeksesta vuonna 1909. Oman kirkon rakennustyöt on aloitettu syyskuun 1 päivänä 1899 ja kirkko valmistunut lokakuun 3 päivänä 1901 ja vihitty pyhään tarkoitukseensa elokuun 25 päivänä 1907.
Omaksi itsenäiseksi kunnaksi Valtimo on Kuopion lääninhallituksen päätöksellä 14.9.1909 määrätty erotettavaksi Nurmeksen kunnasta 1.1.1910. Hallinnollisesti erotessaan on tälle uudelle Valtimon kunnalle, joka on Pohjois-Karjalan pohjoisin kunta, on kunnallisessa jaotuksessa luovutettu maata 769,5 km² muodostuen asukasluvuksi n. 3600 henkeä.
Näin on päässyt alkamaan Valtimon oma itsenäinen seurakunnallinen ja kunnallinen toiminto.
Tapahtunut kehitys
Varauksettomasti voitaneen sanoa, että niin kunnallisesti kuin seurakunnallisesti on tämän seudun asujamistolle ollut onneksi, että silloiset hallinnollisissa elimissä olleet henkilöt ovat päättäväisesti ja ratkaisevasti toimineet niin, että Valtimo on itsenäistynyt niin seurakunnallisesti kuin kunnallisestikin.
Tänne pohjoisimman Karjalan ja Kainuun rajamaille on siten syntynyt hallinnollinen oma yhdyskuntansa metsäisten vaarojen ja kauniitten sinisten järvien rantamille. Väestö on siten päässyt toimimaan entistä itsenäisemmin oman kotiseutunsa kehittämiseksi ja parempien elintilojen luomiseksi.
Rautatien rakentaminen
Nurmes-Kontiomäen radan rakentaminen pitäjän keskustan halki on ollut mitä suuriarvoisin niin julkiselle kuin yksityiselle taloudelle. Tämä rata kulkee kaakosta — luoteeseen kunnan alueella n. 40 km:n pituisen matkan halkaisten pitäjän suurimmassa pituussuunnassa ikään kuin kahteen yhtä suureen lohkoon ja yhdistäen niin asutustaajaimet — kirkonkylän keskustan — sekä tieverkostot tehden sen merkityksen suuriarvoiseksi. Rata on valmistunut v. 1930 ja sen valmistumisen päättäjäisjuhlaa on vietetty 29.11.1930.
Asutus- ja rakennustoiminta
Varsinaisen asutus- ja rakennustoiminnan ohella on suurena vaikutteena ollut laajasuuntainen siirtoväen asutus. Valtimon kuntaan viime sodan jälkeen on asutettu siirtoväkeä n. 1500 henkeä. Maanhankintalain nojalla on muodostettu uusia tiloja ja tontteja 390, joista maanhankintalain tiloina 192, lisäalueina 132 ja vapaakauppatiloina 66 sekä sijoitettu näihin 143 perhettä.
Huomattavan suuri yhteinen uudisraivausalue on Rumon asutusalue Elomäen ja Rasimäen kylissä ja käsittää tämä 51 maatilataloutta sekä 510 ha:n suuruisen peltoalueen. Tällä asujamistolla on yhteismetsä pinta-alaltaan 2.213 ha. Kaikki asuma-alueen rakennukset on rakennettu vuonna 1947 ja sen jälkeen. Muista asutusalueista mainittakoon Saarijoen, Verkkojoen, Soidinsuon, Nuolikosken, Pajukosken, Tiukulan ja Heinäjoen asutusalueet. Näiden asukkaiden toimesta on raivattu uutta peltoa n. 1500 ha ja rakennettu n. 200 uutta asuinrakennusta, karjarakennuksia n. 150 sekä muita rakennuksia n. 250. Valtaosa siirtoväestöstä on ent. Suojärven kunnasta muuttaneita.